YLE, antiikki ja arkeologia = Babylonin riippuvat puutarhat

Olen jo pidemmän aikaa mielenkiinnolla seurannut suomalaisten tiedotusvälineiden uutisointia Välimeren alueen muinaisuudesta. Pakko tunnustaa, että menneisyys ja arkeologiset löydöt muilla alueilla kiinnostavat minua huomattavasti vähemmän -- ihan kaikkeen ei assyriologinkaan motivaatio ja/tai asiantuntemus veny. Mutta Syyrian tämänhetkisten tapahtumien lisäksi seuraan siis kaikkea sitä mitä antiikista ja etenkin uusista löydöistä kirjoitetaan, sekä painetussa että sähköisessä mediassa. Kuljen tässäkin harrastuksessani isäni jalanjälkiä sikäli, että hän sekä jonkin verran kirjoitteli juttuja (esim. Uuteen Suomeen) että leikkeli niitä lehdistä talteen, tosin ilmeisen satunnaisesti.

Maailmalla -- etenkin sähköisessä mediassa monenlaista ja -tasoista uutisointia arkeologisista löydöistä on lähes päivittäin. Suomessa vain harvat jutut näyttävät ylittävän uutiskynnyksen ja usein ne näyttävät olevan siitä sensaatiomaisesta päästä. Huhtikuussa YLE uutisoi Turkista löytyneestä "helvetin portista" ja eilen pääsi käännöksenä otsikoihin useissa brittilehdissä julkaistu ennakkomainos oxfordilaisen assyriologin Stephanie Dalleyn kirjasta The Mystery of the Hanging Garden of Babylon. Etenkin sähköisessä versioissa julkaistavien tekstien otsikko on olennaisen tärkeä: otsikkoon on pantava jotain, joka vangitsee selailijan mielenkiinnon niin että hän klikkaa itse juttuun. Tekstin sisällöllä ei sitten olekaan juuri väliä, niin kuin faktojen ohuus tuossa Hierapoliksen "helvetin portissa"osoitti. Tämän jutun otsikossa väitetään, että brittitutkija "todistaa" Babylonin riippuvien puutarhojen sijainneen toisaalla. Todistaako hän tosiaan?

Antiikkia koskevien uutisten käännöksistä huomaa usein, että käännöksen/muokkauksen tehneellä toimittajalla ei ole minkäänlaista käsitystä muinaisista kulttuureista tai nykytiede arkeologiasta. Babylonin riippuvien puuatarhojen kohdalla Jussi Nurminen on selviytynyt tehtävästä lähes kiitettävästi -- hän on ottanut mm. selville sen, että assyrialaiskuningas, jonka englanninkielinen kirjoitusasu on Sennacherib, kirjoitetaan suomeksi Sanherib. Dalley on kuitenkin hänen mukaansa tutkinut "veistosten kaiverruksia" millä hän tahtoo sanoa, että Dalley käyttää todistusketjussaan hyväkseen Sanheribin pojanpojan Assurbanipalin palatsista löydettujä seinäreliefejä.

Dalley on kehitellyt teoriaansa Babylonin riippuvien puutarhojen sijainnista Ninivessä jo parinkymmenen vuoden ajan ja hänen aikaisemmat julkaisunsa ovat hyvin tunnettuja sekä assyriologiyhteisössä (mm. Iraq 56, 1994, 45-58) että puutarhaharrastajien (Garden History 21, 1993, 1-13) keskuudessa. Dalley oli mukana myös BBCn dokumentissa, jossa pyrittiin todistamaan se, että 7. vuosisadan eaa aikaista teknologiaa käyttäen oli mahdollista valmistaa veden nostamiseen tarvittavaa hydrauliikkaa (katso myös tämä). Mitään jutun väittämiä "pitäviä todisteita" hänellä ei silti yhä ole teorialleen ja aihepiiri on kiistelty. Kuvaavaa on se, että Michael Seymour kuvaa keskustelua British Museumin näyttelyn Babylon Myth and Reality (2008) oheiskirjassa näin:

It has sometimes been suggested that the gardens described by the Greek authors were not located in Babylon at all, but in Nineveh to the north, identifying them with the work of Senncaherib. Most writers stick to Babylon itself, an have offered a variety of possible -- and some improbable locations. The most likely candidates have been in or near to Nebuchadnezzar's Southern Palace. (s. 109).

Myös Dalley odottaa kirjalleen jakautuvaa vastaanottoa ja tiedeyhteisössähän tämäntapaisista asioista keskustellaan jatkuvasti.

Babylonin riippuvat puutarhat ja yleisesti antiikin seitsemän ihmettä ovat "suureen yleisöön" uppoavia aihepiirejä, joista on kirjoitettu kasoittain sensaatiohakuista, mysteereihin kietoutunutta kirjallisuutta ja vain vähän luotettavaa tutkimusta. Olen esitelmöinyt ja kirjoittanut niistä lyhyen jutun vuosia sitten Villa Lanten ystävien ROMA -vuosikirjaan (VII, 2008, 132-145).

Muinaisuutta ja arkeologisia löytöjä käsittelevien uutisten kohdalla on havaittavissa selkeä ilmiö: uutiset ovat viihdettä. YLEn linjaus tuntuu olevan se, että vetäviä otsikoita revitään jonkinlaiseksi täytteeksi ja tekstien sisältö ja/tai todellinen uutisarvo ovat toissijaisia. Muinaistutkijana tietysti toivon, että alamme aiheet ovat näkyvästi esillä mediassa ja herättävät keskustelua. Olen myös vakuuttunut siitä, että muinaisilla kulttuureilla ja siitä tehdyllä tutkimuksella tulee olla myös jonkinasteinen "viihdearvo" -- muinaisuus ja arkeologia ovat kiehtovia ja myös ei-ammattilainen voi saada niistä paljon innostusta ja virikkeitä mitä erilaisimpiin asioihin. Uutisoinnissa tulisi kuitenkin osata esittää lukijalle selkeästi se, mikä on oikeasti faktaa (= mitä voimme todistaa) ja mikä on tutkijan ehdotus, mikä on kiisteltyä jne.  Ongelmallisena näen etenkin sen, että esim. YLE kopioi ulkomaisten lähteiden tekstejä sen sijaan että tuottaisi aiheista omaa sisältöä. Myös suomalaiset tutkijat tekevät runsaasti mielenkiintoista tutkimusta, josta kannattaisi uutisoida.