Liebster Award & haaste

Puolenyön jälkeen, ollessani jo unten mailla pimpahti padiini viesti (en ollut vielä oppinut, että siinä on toinenkin ääninappi, se mistä saa ilmoituspimpautukset vaikenemaan... Aamulla esikoiseni ystävällisesti ohjasi äitiään.). 

Viesti tuli Kyöstiltä (Deadline Torstaina), joka antoi minulle "Liebster Award"-tunnustuksen.

Olen blogannut vasta runsaan kuukauden ajan ja on hauska huomata, että sitä lukevat muutkin kuin fb-kaverini ja eräiden suurvaltojen tiedustelupalvelut (suomenkielisiä postauksia katsotaan ahkerasti Yhdysvaltojen ja Venäjän suunnalta, etenkin jos avainsanoina ovat Syyria ja/tai Aleppo...). 

Kiitos Kyösti!

Liebster Award-tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.

2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.

3. Keksi 11 kysymystä.
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.

Koska olen liikuskellut blogimaailmassa vain hyvin vähän aikaa, toteutan tästä haasteesta vain tuon vastauspuolen kun en usko, että saisin tältä istumalta revittyä nuo 11 uutta blogia kasaan, joille voisin antaa tunnustuksen. Saatan tehdä sen joskus myöhemmin. Ja koska on torstai ja deadline on Kyöstilläkin aina torstaisin, vastaan siis nyt välittömästi.

1. Jos jostain kummallisesta syystä tarvitset yksityisetsivän palveluksia, palkkaatko Philip Marlowen, Hercule Poirotin vai Kinsey Millhonen?

Kyllä kilauttaisin Poirotille -- Marlowea tai Millhonea en tunne lainkaan. 

2. Onko joku kirjallisuudenlaji tai alaheimo (dekkarit, trillerit, sci-fi, kauhu, romanttinen, goottinen jne) johon et koske kolmen metrin kepilläkään?

Olen aika monipuolinen lukija, mutta en pakota itseäni lukemaan mitään, mikä ei herätä kiinnostusta (usein myös kirjan kansi toimii houkuttimena). Tietyt lajit eivät vain tartu mukaan kirjakaupoista tai kirjastoista. Yhtään gootti-kirjaa en ole tainnut lukea ja fantasiaa ja sci-fiä jonkin verran ainoastaan siksi, että olen lukenut niitä yhdessä poikieni kanssa (mm. Taru sormusten herrasta, Harry Potterit jne.). Jätän kaikki sellaiset kirjat surutta kesken, jotka eivät innosta. Elämä on liian lyhyt "huonojen" kirjojen lukemiseen.

3. Luetko tietokirjoja huviksesi?

Kyllä. Jatkuvasti, montaa eri kirjaa samanaikaisesti. Tutkimustyöni on suurin huvini ja sen lisäksi luen myös muiden alojen tietokirjoja. Biografiatkin lasketaan tietokirjallisuuteen -- olen niiden ylen huvittunut suurkuluttaja.

4. Pitääkö romaanissa olla jokin sanoma?

Kaikissa romaaneissa on jokin "sanoma" -- lukijat tulkitsevat tekstin omalla tavallaan ja löytävät erilaisia sanomia.

5. Luetko romaania koskaan eräänlaisena matkakirjana, miljöön ja paikallisen kulttuurin ilmentäjänä?

Hyvin usein. Teen jatkuvasti virtuaalimatkoja eri aikoihin ja paikkoihin. 

6. Oletko koskaan matkustanut johonkin kaupunkiin tai kylään siksi että olet lukenut siitä kertovan romaanin?

Kyllä, mutta virtuaalisesti ehkä enemmän kuin fyysisesti. Usein luen kirjallisuutta paikoista, missä olen jo käynyt ja haluan tietää enemmän. Minua kiinnostaa mm. se, miten muinaisuuteen sijoittuvissa kirjoissa kuvataan jonkin paikan rakennuksia, monumentteja ja arkistakin elämää (eli kuinka hyvää taustatyötä kirjoittaja on tehnyt, tunteeko hän ammattikirjallisuutta ja jos tuntee niin miten hän käyttää esim. kirjallisia lähteitä tai arkeologisia löytöjä hyväkseen).

7. Saako kymmenvuotias lapsi lukea kaiken mitä kirjakaupasta löytyy?

Ei tietenkään -- onneksi kymmenvuotias ei kuitenkaan ymmärrä lähteä hakemaan tai lukemaan kirjakaupassa hänelle sopimatonta materiaalia, koska sarjakuvat jne. ovat niin paljon kiinnostavampia. Tämä pätee siis poikiin, joista minulla on enemmän kokemusta. Tässä ajattelen lähinnä pornografista materiaalia -- muutoin lapset saavat mielestäni lukea lähes kaikkia "aikuisten" kirjoja jos kiinnostusta riittää. Kotien kirjahyllyt saattavat olla potentiaalisesti "vaarallisempia" paikkoja -- sain lapsena rauhassa lukea ja selata kaikkia kirjoja kotona. Ainoa mistä äitini aikoinaan nikotteli oli Harri Sirolan Abiturientti, jonka isosiskoni sai abiturienttivuonnaan lahjaksi ja minä kolme vuotta nuorempana olisin kuulemma saanut lukea sen vasta omana abiturienttivuonnani. Ei minua kuitenkaan estetty sitä lukemasta ja tottahan toki kirja kiinnosti kun sitä pidettiin epäsopivana :).

8. Joidenkin mielestä romaani alkaa muuttua taiteeksi vasta kun kirjailija kuvaa päähenkilönsä vastenmielisessä ja luotaantyöntävässä valossa. Onko näin vai saako päähenkilössä olla myös ripaus romanttista sankaruutta?

Gilgamesh on mielestäni kohtalaisen romanttinen sankari. Toisaalla vastenmielisyys voi myös muuttua hitusen romanttiseksi -- jostain syystä pidän esim. Patricia Highsmithin luomasta Tom Ripleystä. Meillä kaikilla on möykkyjä ja kummallisuuksia sisuksissamme -- viehättäviä päähenkilöistä tulee silloin kun he ovat kaikessa luotaantyöntävyydessään särmikkäitä ja inhimillisiä.

9. Pidätkö kirjoista joissa tarina, ihmisten kohtalo jää auki, selittämättä?

Pidän ja en pidä -- riippuu täysin kirjan muista ansioista.

10. Kun valitset romaania luettavaksi (kaupassa, kirjastossa, kaverin hyllystä), tartutko teokseen jossa on alle 144 sivua?

Tartun kaikenlaisiin kirjoihin yleensä muun ulkonäön kuin paksuuden perusteella.

11. Romaaneista on tehty monenlaisia filmatisointeja. Tuleeko mieleesi joku erittäinen onnistunut tai mahdottoman huono elokuvasovitus?

Rakastan sekä Evelyn Waughin romaania Brideshead Revisited (Mennyt maailma) että siitä tehtyä 1980-luvun alun televisiosarjaa. Kaikki yksityiskohdat ovat kohdillaan eikä esim. dialogeja ole juurikaan typistetty. Myös Henry Jamesin Portrait of a Ladystä (Naisen muotokuvasta) tehty elokuva ei ollut huono ja muitakin on. Mahdottoman huonoja ei nyt juuri pulpahda mieleen -- eivät ilmeisesti muistamisen arvoisia.

Aurinkoista torstaita kaikille!