Matkan jälkeen

Matkan jälkeen assyriologi istui lähestulkoon koko viikon kokouksessa. Helsinkiin kokoontui suuri joukko nimekkäitä Assyrian imperiumin (n. 900-600 eaa.) erikoistuntijoita pitämään esitelmiä liittyen historian kirjoittamiseen. Ohjelma oli tämän näköinen:

Writing Neo-Assyrian History

Suurin osa esitelmistä oli huippuluokkaa ja niillä olisi ollut paljon annettavaa myös muiden alojen tutkijoille, etenkin historijoitsijoille ja antiikintutkijoille, koska assyrialaiset tekstilähteet poikkeavat suuresti esimerkiksi Rooman imperiumista saatavilla olevasta aineistosta ja kuluneen viikon aikana tuli hyvin selväksi se, miten käytettävissä oleva aineisto muuttaa ja myös mullistaa teorioita ja käsityksiämme. Tästä syystä oli hieman sääli, että kokousta ei juurikaan mainostettu edes Helsingin yliopiston sisällä ja Pieni juhlasali oli käytännöllisesti katsottuna tyhjä (mainostamisen vaikeudesta olen postannut kerran aikaisemminkin täällä).

Henkilökohtaisesti kokouksen suurin anti oli siinä, että tapasin monia vanhoja hyviä kollegoita ja ystäviä, sekä tutustuin myös useisiin sellaisiin tutkijoihin, joita en ollut vielä onnistunut henkilökohtaisesti tapaamaan. Kymmenkunta heistä nautti illallista kotonani torstai-iltana. Keskiviikko-illan virallisella illallisella Salutorget-ravintolassa istuimme Simo Parpolan kanssa vierekkäin ja muistelimme vanhoja aikoja... Simon kanssa juttelemisessa on aina jotain erityistä.

Ja kuten aina, sieluni ei vielä ole aivan kokonaisuudessaan palannut matkalta, etenkin unissani liikun vielä Kappadokian ylängöllä ja Ankaran kaduilla, aivan toisten ihmisten kanssa... 

Laurinlahden rannalla on jo syksyn värit ja kuningas Mesilim nauttii siitä, että emäntä on taas kotona ulkoiluttamassa hänt
Seuraavalla kerralla jälleen kirjaa -- "vahingossa" ostettu dekkari, jossa pääosassa olikin yllättäen mesopotamialainen savitaulu!

Herodotos, Pteria ja Kerkenes

Ennen kotiinpaluuta assyriologi vieraili vielä yhdessä paikassa, Kerkenesissä. Tunnen Geoffrey Summersin jo parinkymmenen vuoden takaa, ajalta jolloin aloitin väitöskirjani materiaalin kokoamisen ja istuin Ankarassa Brittien instituutin kirjastossa tekemässä töitä. Geoff oli silloin arkkitehtivaimonsa Françoise Summersin kanssa aloittamassa arkeologisia kaivauksia Keski-Anatoliassa, paikassa nimeltään Kerkenes ja eräänä viikonloppuna toukokuussa teimme sinne myös retken isomman ryhmän kanssa johon kuului sekä tutkijoita että brittiläisiä diplomaatteja. Nyt siitä tuntuu olevan ikuisuus aikaa ja silloin käytetyt diat ovat väreiltään haalistuneita...

Summersien elämäntyö, Kerkenesin kaivaukset ja sen ainutlaatuiset ja hämmästyttävät löydöt on jo monilta osin julkaistu täällä ja sieltä saatavilla linkeillä. Linnoitus- ja asuinpaikka, jonka ensin ajateltiin olevan varhaisempi, myöhäisheettiläisten rakentama, osoittautuikin aika nopeasti myöhäisemmäksi, 600-luvun lopun luomukseksi. Myös käyttöaika jäi lyhyeksi -- Kerkenes tuhoutui jo 500-luvun eaa puolivälissä, eikä sitä asutettu uudelleen ennenkuin bysanttilaisena aikana. Olen seurannut Kerkenesin tutkimuksia tiiviisti kaikkien näiden vuosien aikana ja minua on usein kutsuttu kylään tässä välissä, mutta vasta nyt, Summersien eläköitymisen kynnyksellä, aikataulut osuivat jälleen yhteen ja sain viettää kaksi ihastuttavaa päivää Kerkenesissä. Paikka oli vielä vaikuttavampi. Kiitos Geoff ja Françoise vieraanvaraisuudesta & ystävyydestä, kiitos myös Adam Kryszenille mukavasta seurasta!

On todennäköistä, että kreikkalainen historiankirjoittaja Herodotos (n.485-420 eaa) mainitsee kuuluisassa historiateoksessaan Kerkenesin Pteria-nimisenä paikkana, Summers kirjoitti aiheesta pätevän artikkelin jo tutkimusprojektinsa alkuvaiheissa eivätkä sen jälkeen tulleet löydöt ole kumonneet tätä hypoteesia. Pterian kaupungin historiaan liittyy kaksi suurta nimeä -- lyydialaisten kuningas Kroisos ja Anatolian sitten kokonaan valloittanut persialaiskuningas Kyros (ks. tämä postaukseni). Herodotos kirjoittaa mm. näin:

Kuljettuaan joen yli Kroisos sotajoukkoineen saapui niinkutsuttuun Pteriaan Kappadokiassa. Mainuttu Pteria on vahvin paikka tässä maassa ja sijaitsee lähellä Sinopen kaupunkia, joka on aivan Pontos Euxeinoksen luona. Sinne hän asettui leiriin ja hävitteli syyrialaisten maita. Ja hän valloitti pterialaisten kaupungin ja teki heidät orjiksi, valloittipa myös kaikki sen ympärillä olevat paikat sekä ajoi syyrialaiset, jotka olivat vallan viattomat, kodeistaan ja konnuistaan. Mutta Kyros keräsi sotajoukkonsa, liitti puolelleen kaikki välillä olevat kansat ja lävi Kroisosta vastaan. Vaan ennenkuin sotajoukko lähti marssimaan liikkeelle, hän lähetti airueita ioonilaisten luo ja koetti houkutella heitä luopumaan Kroisoksesta. Ioonilaiset kuitenkaan eivät taipuneet siihen. Kun sitten Kyros tuli ja asetti leirinsä Kroisosta vastaan, niin he mittelivät toistensa voimia Pteriassa. Siellä syntyi ankara taistelu, ja useita kaatui molemmin puolin; lopulta, kun heidät yllätti yö, he erosivat kumpaisenkaan puolen saamatta voittoa (I,76, suomennos Edvard Rein).

Me vierailimme myös Yozgatissa, missä Kerkenesin löytöjä säilytetään museossa, osa on laitettu esille, kuten tämä pienehkö hallitsijapatsas, julkaistu täällä.

Myös fryygialaiset piirtokirjoitukset olivat mielenkiintoisen näköisiä.

Museossa oli myös kaikenlaista muuta mielenkiintoista, vanhan talon kattomaalauksia ja puisia kaappeja oli restauroitu.

Pihassa köllötti valtava leijona (roomalaisaikainen) ja museon johtaja Hasan Şenyurtilla on syytä olla ylpeä museostaan. Mahtava paikka!

Aikaa oli myös tutustua Kerkenesin ympäristöön. Valtavaa Uşakli-nimistä rauniokumpua tutkivat italialaiset kollegat Stefania Mazzonin johdolla ja savitaululöydösten perusteella on syytä olettaa, että tämä paikka oli heettiläisten säänjumalan kulttipaikka Zippalanda (säänjumalaa palvottiin siis monissa eri paikoissa...).

Täällä tutkimukset ovat vasta aluillaan ja todella korkean, ihmisen aikaansaaman kulttuurikerrostuman edessä (tässä noin 6000 vuotta) assyriologi tunsi taas historian ja arkeologisen tutkimuksen konkreettisesti luissa ja ytimissään...

Eivätkä mitkään valokuvat voi välittää sitä hengästyttävää maiseman kauneutta, mitä Kappadokialla on runsain mitoin tarjota. Elämäni parasta aikaa.

Ja kun palaa näihin samoihin maisemiin, tietää tehneensä aikoinaan sekä oikean uravalinnan että oikean väitöskirjan aiheen. Kunpa olisi nyt enemmän aikaa tehdä aikamatkoja vanhoihin diakokoelmiin, sieltä kun voi löytyä tällaisia...

Kongressin jälkeen Hattusasissa ja Nerikissä

Assyriologi on palannut taas kotiin. Kongressin jälkeen ohjelmassa oli runsaasti ulkoilmaelämää, raunioita ja anatolialaista maisemaa. Vanhoja ja uusia ystäviä.

Jos on mahdollisuus viettää päivä heettiläisten pääkaupungissa Hattusasissa, niin silloin täytyy tarttua mahdollisuuteen. Kaivausten johtaja Andreas Schacher istui lippuluukun luona juomassa teetä ja hoitamassa sosiaalisia suhteita.

Suomalaisessa kaunokirjallisuudessa heettiläiset enimmäkseen loistavat poissaolollaan. Useimmat tuntevat heettiläiset kuitenkin Mika Waltarin luetuimmasta romaanista Sinuhe egyptiläinen (1945). Siinä Sinuhe matkaa "Khattusashiin", "joka on heettiläisten suurkaupunki ja heidän valtansa pesä, kuten kotkalla on pesänsä vuorilla keskellä saalistusaluettaan. Waltari kuvaa edelleen: "... sen peloittavat rakennukset on rakennettu hakatuista kivistä suuriksi kuin vuoret, ja sen muurit ovat sortumattomat ja vahvemmat kaikkia muureja, mitä ikänäni olen nähnyt, niin pidän tätä kaupunkia yhtenä suurimmista ihmeistä, mitä koskaan olen nähnyt, sillä mitään sellaista en ollut odottanut näkeväni" (s. 259). Waltari kuvaa kyllä hyvin sijaintia, mutta jo ennen toista maailmansotaa tiedettiin hyvin, että Hattusasin muureilla ja rakennuksilla oli vain kiviset perustukset -- seinät oli rakennettu polttamattomasta savitiilestä...

Kaupunginmuurista on restauroitu pieni pätkä.

Ja sfinksiportit on restauroitu, kaikkien kävijöiden iloksi. Tässä paikassa on maaginen tunnelma.

Ja kuten edellisessä postauksessani kerroin, vietin sitten muutaman päivän Oymaağcin pienessä kylässä, pohjoisessa, jo hyvin lähellä Mustanmeren rantaa. Kylän kupeessa on rauniokumpu, todennäköisimmin heettiläisten säänjumalan kulttipaikka Nerik. Ennen sen tarkkaa sijaintia ei tiedetty, säänjumalan kulttia käsiteltiin vain oppineissa teoksissa, kirjoituspöydältä käsin.

Yöllinen ukkosmyrsky, säänjumalan syvin ilmentymä, riehui kylässä ja rauniokummulla -- pieniä vaurioita kaivausalueisiin syntyi, mutta toisaalla eri kerrostumat erottuivat kerrankin erittäin selkeästi toisistaan.

Kaivauksista vastuussa olevat Pavol Hnila ja Dirk Mielke esittelevät kaivausten edistymistä ja uusimpia tuloksia Jörg Klingerille.

Oli yhä painostavaa ja iltapäivällä satoi jälleen. Aamupäivisin saattoi aurinkokin paistaa, se kutsui kävelylle moderniin kylään.

Asukkaat elättävät itsensä pääasiassa tupakkaviljelmillä.

Hedelmäpuita on, mutta mikään niistä ei ole kovin kukoistavan näköinen.

Koirat ovat valitettavan kapisen oloisia.

Kaikesta huolimatta viihdyn kylässä ja kaivaustalossa, sateet tuovat kesän lopun haikean tunnelman, suloisenkitkerän melankolian. Ota parista päivästä kaikki irti, kohta on palattava kotiin.

Useampi tunti istuttiin tämän nuolenpäätekstin arvoitusten äärellä. Inventaariolista? Kirje? Kirjeluonnos? Miksi kirjuri suttasi vasenta puolta?

Hetitologikongressi

Viikko hetitologikongressia hujahti nopeasti ohitse, ehkä liiankin nopeasti. Monia kollegoita ja ystäviä en ollut nähnyt pitkään aikaan, juteltavaa olisi riittänyt tunneiksi eteenkinpäin. Ennen kongressia vietin kuitenkin päivän Ankarassa. Tärkein kohde oli jälleen Anatolian sivilisaatioiden museo, missä riittää suurien kokoelmien vuoksi aina uutta ja vanhaa ihmeteltävää.

Löysin myös yhden ennen näkemättömän modernimman monumentin.

Lounastin vanhassa kantapaikassa, jossa ei koskaan käy muita turisteja...

Ankaran bussiasemalla jälleen monenlaista matkailijaa.

Çorumissa istuin sisätiloissa käytännöllisesti katsoen koko viikon. Aurinko paistoi luentosalin ulkopuolella, kaihtimien takana.

Esitelmiä oli paljon ja eritasoisia. Tässä Daniel Schwemer esittelee heettiläisten pääkaupungista löytynyttä maksaennustusmallia. Häntä kuuntelee aina mielellään.

Ja viikon lopulla moni, varsinkin hetitologian johtohahmot, alkoivat näyttää väsyneiltä.

Nuorempi sukupolvi, kuten Mark Weeden jaksoi vielä hymyillä.

Oppi-isäni ja ystäväni J. David Hawkins ei valitettavasti päässyt tulemaan. Me kaikki kaipasimme häntä kovasti.

Kirjoitan tätä Nerikissä, missä heettiläisillä oli kuuluisa säänjumalan kulttipaikka. Ulkona jyrisee itse säänjumala, yöllä se oli riehunut myös kaivausalueella. Kaivaustalossa iltapäivän hiljainen tunnelma, tuuli suhisee puissa, ympäröivän kylän koirat haukkuvat ja kanat kaakattavat. Professori lukee raunioista löytynyttä uutta savitaulutekstiä. Täällä saan olla vieraana pari päivää ja postaan myöhemmin lisää.