keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Assyriologi omilla kotikulmillaan

Asuin lapsuuteni Tapiolassa. Ympäristössä ei ollut Merituulentien toisella puolella sijainnutta nk. Sepän taloa (sotien jälkeen Steniusten Lauttasaaresta siirtämä puurakennus) ja 1. maailmansodan aikaisia vallihautoja lukuunottamatta mitään "historiaa", etenkään vanhoja rakennuksia. Inhosin Tapiolan modernia arkkitehtuuria, se ei puhutellut minua lainkaan ja mikään ei ollut ihanampaa kuin päästä esim. Helsingin keskustaan ihailemaan uusrenessanssi"palatseja". Maaseudulla rakastin puolestaan vanhoja puutaloja ja niiden lumoavaa tunnelmaa. Tuliko minusta Tapiolan "rumien" talojen vuoksi muinaistutkija?

Hieman paradoksaalisesti asun tällä hetkellä modernissa, alle kymmenen vuotta vanhassa talossa. Asuinalue sisältää kuitenkin rakennuksia monilta eri vuosikymmeniltä. Täällä on kohtalaisen viehättävää kerrostuneisuutta, vaikka vuosituhannet eivät olekaan läsnä jokapäiväisessä elämässä. Laurinlahdessa oli aikoinaan huvilayhdyskunta, joka jatkaa myös tänään asukasyhdistyksenä.

 Lempikävelyreittini kulkee Ristiniemen eli Korsnäsin rannan kautta. Myös tämä niemi on ollut aikoinaan suosittu huvila-alue, etenkin 1800-luvun lopussa. Siellä on paikkoja, joissa tarkkasilmäinen erottaa hoitamattomien "puistoalueiden" kulmista vanhoja piha-alueita -- taloista ei ole säilynyt kivijalkojakaan. Entinen "sivilisaatio" ilmenee vanhoina marjapensaina ja omenapuina. Näin keväisin yhteen paikkaan nousee sitkeitä narsisseja.
Ristiniemen venelaituri kunnostettiin viime vuoden keväällä ja nyt siihen pysähtyy Espoon vesibussi.
Kirjailija ja Suomen sotilaskotitoiminnan perustaja Katri Bergholm vietti lapsuutensa kesiä näissä maisemissa. Muistelmateoksessaan Kuultua ja Elettyä (Otava 1944) hän kertoo Helsingin seurapiirien huvielämästä Espoonlahdella ja kuvan yläreunassa näkyvässä saaressa: Metsolan muodosti kaksi yhteenkasvanutta kapean kannaksen yhdistämää saarta sekä vielä yksi erillinen pienempi saari. Näitä isompia ruvettiin nimittämään Englanniksi ja Skotlanniksi ja pientä erillistä Irlanniksi (s. 259).

Bergholm kertoo myös vastapäisestä niemestä ja sen asukkaista:
Lähinnä meitä Sandvikissä, jonka nimi sittemmin muutettiin Korsnäsiksi, asui ensimmäisinä kesinä täti Rosa Kiseleff ja hänen luonaan Ebba Tjepurnoff. ... Oli siellä välillä muitakin omistajia, joita nyt en muista, mutta viimeisinä kesinä omistivat Korsnäsin professori Oskar Heikel ja hänen vaimonsa Mathilda, josta äitini paljon piti (s. 268).
Agronomi August Bjelken talossa Thorsvikissä (ks. kartta, nykyinen Torsvik) asui kuulemma kesäisin Strandmannin perhe. Mielenkiintoinen on myös Bergholmin kuvaus siitä, miten eräänä kesänä tsaari Aleksanteri III seurueineen vieraili Espoonlahdella (s. 263-265). Seuraavana aamuna keisarinna soudatti itsensä Thorsvikiin missä hän itse osti munia Hanna Bjelkeltä puhuen äidinkieltään tanskaa niin "skandinaavisesti" ääntäen, että molemmat hyvin ymmärsivät toisiaan.
Alkuperäistä Villa Korsnäsiä eikä sen 1935 rakennettua uusversiota ei enää ole. Saunarakennus- ja uimalaituri ovat, mutta eivät enää kuulu kokonaan uudestaan rakennetun villan tontille. Nykyisen tontin ulkopuolelle sijoittuvat myös ylen vanhat lehmukset ja valtavaksi pöheiköksi villintynyt rhododendron -- niitä kuvaan & postaan sitten kun rhodo alkaa kukkia, säästöliekillä elävät lehmukset työntävät lehtensä esiin ja olen suotuisammalla valolla liikkeellä.
Vain tähän aikaan keväästä laiturien ja rannan vahnat kivirakenteet ovat näkyvillä. Kuvittelen aina mielessäni veneet ja 1800-luvun lopun herrasväen vaaleissa kesävaatteissaan oleskelemassa laitureilla ja nauttivan elämästään. Rannan kaislikko ja vanhat puut kuiskivat tarinoita menneistä ajoista. Tässä osaa rantatietä alan aina suunnitella dekkaria...
Ristiniementielle puolestaan näkyy tämä betonikivijalka silloin kun kasvillisuus ei peitä sitä.
Olemme ihmetelleet sen käyttötarkoitusta ja mielikuvituksemme on ristinnyt sen "vartio/vakoilutorniksi" -- ennen kuin puut tien toisella puolella olivat yhtä korkeat kuin nyt, tornista olisi ollut vapaa näkyvyys Porkkalanniemelle, i.e. Neuvostoliiton vuokra-alueelle. Tarkkailtiinko täältä vaivihkaa vuokralaisten toimintaa?

2 kommenttia:

  1. Lämmin tervehdys Deadline Torstaina – blogista.

    Ilahdutan&kiusaan sinua Liebster Award tunnustuksella ja haasteella.

    Haaste löytyy täältä.

    Lukemisiin, Kyösti

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kyösti, otan haasteen vastaan. En ole tosin varma laitanko haastetta eteenpäin, ainakaan heti :).

    VastaaPoista