Leipälautoja ja ruokakulttuuria

On kulunut jo runsas kuukausi siitä kun palasin Istanbulista ja yhä tietokoneeni työpöydällä lojuu valokuvia, joita ehdottomasti olen ajatellut käyttää postauksissani. Useat näistä pyörivät ruoan ympärillä: pari kertaa olen viime vuosina ylen nälkäisenä, tuntikausia museossa viettäneenä, päätynyt syömään linssikeittoa ja lahmacuneja pieneen ja edulliseen paikkaan Sirkeçissä. Nimeä en edes muista, mutta paikan "kyökkipuolta" koristavat kauniit kaakelit ja ruokailupuolta hempeän romanttiset seinämaalaukset.

Nämä kaksi sisustuselementtiä eivät ihan sovi yhteen, mikä juuri tekeekin paikasta hauskan.

"Janitsaarien" soppapatakujan viereisellä kujalla puolestaan myydään leipälautoja, tosin näillä liikutellaan varmasti myös turkkilaisen keittiön kaikkia ihania piirakoita eli börekejä kaikkine täytettyine variaatioineen -- pide, etli ekmek, lahmacun...

Rakastan hyvää ruokaa ja yksi osa assyriologin matkoihin liittyvistä hyvistä puolista on se, että matkoilla saa tutkia paikallisia toreja ja nauttia erilaisia ruokia kuin kotona. Silloin kun en ole fyysisellä matkalla voin tehdä virtuaaliretkiä kirjojen avulla. Eräs ruokaa käsittelevistä lempikirjoistani on muutaman vuoden takainen Helena Hallenbergin ja Irmeli Perhon Ruokakulttuuri Islamin maissa (Gaudeamus 2010), joka voitti myös Vuoden tiedekirja -palkinnon.

Erittäin mielenkiintoisen sisällön lisäksi (kirjassa on myös paljon hyviä reseptejä) minua viehättää kirjan erittäin kaunis ulkoasu, vaikka se ei olekaan kalliille tai kiiltävälle paperille painettu. Gaudeamus ansaitsee ehdottomasti suurta ylistystä ja kiitosta siitä, että se kustansi & teki kirjasta visuaalisesti nautittavan opuksen.

Monia mausteita, esim. yllä kuvattua sahramia käytettiin jo muinaisessa Mesopotamiassa. Tämä on kuitenkin niin laaja ja ehtymätön aihealue (haluaisin heti kirjoittaa useammankin kulinaariskulttuurihistoriallisen monografian...) että minun on paras lopettaa tällä kertaa tähän. Jatkoa seuraa, muunmuassa viinin historiasta. Jokaiselta turkkilaiselta torilta löytyy myös viininlehtiä, joita tietysti täytetään -- skandinaavisen kaalikääryleen prototyyppi.