Assyriologi oli jälleen Kuusamossa. Tämä ei ole maksettu matkailumainos vaan nöyrän ihmisen kiitosta kohtalolleen siitä, että on paikka minne mennä vetämään henkeä. Kun maailmalla tapahtuu samanaikaisesti erittäin pahoja asioita, tulen kipeän tietoiseksi siitä, että tämä kaikki on luksusta, jolle ei ole hintalappua. Kontrastit ovat räikeitä enkä säästy huonolta omaltatunnolta.
Sateinen alkukesä herättää henkiin pohjoisen kukat, jotka ovat kaikki kooltaan miniatyyriluokkaa. Niiden kauneutta täytyy pysähtyä katselemaan. Henkeäsalpaava on maariankämmekkä, joita "alapihassamme" on kokonainen pelto.
Tihkuisena päivänä lähdin kuningas Mesilimin kanssa katsomaan saammeko vangituksi sadepisarat kukkien kanssa samaan kuvaan.
Kuningas Mesilimin turkki sai myös oman osansa.
Sadepäivinä järven vastarantaa ei näy, sumu tunkeutuu sydämeesi haikeana ja kaipaavana melankoliana. Mutta vielä ei ole syksy. Illalla paistoi jo taas aurinko.
Kävin ensimmäisen kerran vastarannan tunturin laella. Illalla mietin kuinka usein sitä sortuu katsomaan maailmaa ja asioita vain yhdestä kuvakulmasta. On terveellistä vaihtaa puolta, edes hetkeksi. Edes joskus.
Istun tällä hetkellä kotona, työpöytäni ääressä, valmistelemassa seuraavaa matkaa Turkkiin. Kuluneen viikon tapahtumat ovat osoittaneet kipeästi sen, että mitään ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä.
Kun olen viime vuosien aikana tehnyt nostalgiamatkoja Syyriaan vanhojen kuvien, etenkin diojen avulla, yllätän nyt itseni tekemästä samaa Turkin diojeni kanssa. Katson maailmaan, jota ei enää sellaisenaan ole olemassa. Rakastan Turkkia ja sen ihania ihmisiä, minulla on siellä paljon ystäviä. Toivon heille kaikkea hyvää, ajattelen heitä.