Firenze La Bella

Sain kutsun Firenzeen pitämään esitelmää. Assyriologin elämään kuuluu aika paljon matkustelua eivätkä kaikki reissut suinkaan ole tylsiä tai kärsimystä täynnä. Sielultani olen roomalainen, Suomen Rooman instituutin Villa Lanten kasvatti ja totuus on, etten vielä koskaan ole ollut Firenzessä -- jos ei lasketa niitä kymmenminuuttisia, joina yöjuna Saksasta Roomaan pysähtyi n. klo kuusi aamulla Firenzen juna-asemalla ja jolloin pakahduttava ilo täytti jo sydämen: parin tunnin päästä olen Roomassa!

Mentaalisesti olen tietysti ollut Firenzessä usein, olen lukenut niin monia Firenzeen sijoittuvia romaaneja ja paljon muutakin. Kutsun saadessani päällimäiseksi mieleen nousi kuitenkin Hermann Hesse ja hänen rakkautensa Firenzeä ja ylipäätään Toscanaa kohtaan. Liki parikymmentä vuotta sitten hankin Hessen kootut Italia-aiheiset kirjoitukset (Hermann Hesse Italien, Suhrkamp Taschenbuch 1996) -- kirja, johon olen yhä uudestaan ja uudestaan palannut. Romaaniensa ohessa Hesse kirjoitti runsaasti Italiaa koskevia esseitä ja muita kirjoituksia ja julkaisi niitä esim. sanomalehdissä. Kirjassa on myös otteita kirjeistä ja postikorteista sekä hänen omia valokuviaan. Minua viehättää erityisesti kappale, jossa Hesse jakaa italianmatkailijat kolmeen luokkaan:

Es gibt in der Hauptsache drei Typen von Italienwanderern. Die einen sausen von Lugano oder Bozen bis Neapel durch und werden rasch fertig. Die andern saugen sich an einer der größeren Städte, meistens an Rom, für immer fest, kehren immer wieder dahin zurück und nehmen sich zwar immer wieder vor, nun bald auch diese oder jene andere Stadt und Provinz zu besuchen, kommen aber nie dazu. Wieder andere, und zu diesen gehöre ich selbst, haben zwar wohl das Ideal, Italien ganz kennenzulernen, fressen sich aber aus Trägheit und Behagen im einzelnen so langsam durch den Kuchen durch, daß sie niemals fertig werden. So ist es mir gegangen, der ich bald zehnmal in Italien war und Rom noch nicht gesehen habe, obwohl ich schon zweimal ein Billett nach Rom in der Tasche hatte (s. 335-336).

Niille jotka eivät lue saksaa, tässä lyhyt yhteenveto: ensimmäinen matkustajatyyppi matkaa nopeasti Italian läpi ja luulee nähneensä kaiken. Toinen tyyppi juuttuu yhteen kaupunkiin (useimmiten Rooma) eikä pääse sieltä koskaan pois & palaa sinne aina uudestaan. He suunnittelevat käyvänsä muualla, mutteivät koskaan selviydy -- esim. Roomasta Firenzeen saakka. Kolmas tyyppi tutkii Italiaa niin tarkkaan, ettei koskaan pääse Roomaan asti. Hesse itse tunnustaa olevansa tätä kolmatta tyyppiä. Kahdesti hänellä kuulemma oli jo Rooman junalippu taskussa, muttei kymmenestä Italian matkasta huolimatta koskaan nähnyt Roomaa.

Ja vaikka kuulunkin tyyppiin kaksi niin aion nyt vanhoilla päivilläni rikkoa tämän taian ja matkustaa Firenzeen. Ehkä tällä onkin ollut tarkoitus, sillä itse V.A. Koskenniemi oli sitä mieltä, että kauneutta voi "ymmärtää" -- ja sitä todella rakastaa -- vasta kun on tullut niihin elämänvuosiin, joissa iän mukana lisääntynyt tarve epäillä ja arvostella antaa esteettiselle valinnalle välttämättömän tukensa (Etruskien haudoilta nykypäivien Italiaan WSOY 1939 s. 130) ja jatkaa sitten hieman myöhemmin: Lähes kolme vuosikymmentä sitten olin elänyt kolmisen kesäistä viikkoa Firenzessä -- kuinka paljon syvemmän kauneusvaikutelman välittivätkään minulle ne kolme syksyn päivää, jotka sain siellä viime matkallani viettää! (s. 131)

Ehkä en ole tätä aikaisemmin ole ollut vielä valmis vastaanottamaan Firenzeä kaikkine esteettisine elämyksineen... Firenze on kuitenkin -- Rooman ohella -- kulkenut kanssani pitkin Lähi-itää, nimittäin Fabrianon (http://fabriano.com/p/en/) ihanien muistikirjojen muodossa. Tunnustaudun papyrofiiliksi, ihmiseksi, joka tulee onnelliseksi paperin hypistelystä ja ennen kaikkea paperiin raapustetuista muistiinpanoista. Fabriano on jonkin aikaa myynyt muistikirjoja, joissa on italialaisten kaupunkien karttoja. Vasemmalla Rooma (myös Gianicolo & Villa Lante), oikealla Firenze: