Pyhättöjen uutta ja vanhaa

Assyriologi viipyy yhä Kuusamossa. Täällä on ikivanhaa vain erämaa, sen kivet ja vuosittain uusiutuva luonto, joka kertoo esi-isiensä tarinoita.

Mutta nyt palaan vihdoin vielä Sastamalaan -- kun en ehtinyt vielä muilta kiireiltäni hehkuttaa sen keskiaikaisia kirkkoja.

Kävimme pari viikkoa sitten sekä Tyrvään Pyhän Olavin että Pyhän Marian kirkoissa.

Tyrvään kirkkohan koki taannoin onnettoman tuhopolton ja sen jälkeen se koristeltiin sisältä uudestaan -- ei vanhoja seinämaalauksia toistaen vaan Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen toimesta. Vaikka olen aina pitänyt sekä Rauhalan että Lavosen töistä, olin aluksi todella epäluuloinen modernin taiteen integroimisesta vanhoihin rakenteisiin. Päästyäni sisälle oivalsin kuitenkin, että pyhättöjä on korjattu ja koristeltu uudelleen maailman sivu. Ja muinainen Mesopotamia on siitä jälleen paras esimerkki. Ehdottomasti lempipaikkojani maailmassa on Aleppon linnavuorella sijaitseva säänjumalan temppeli, jota saksalais-syyrialainen tutkimusryhmä on herättänyt eloon Kay Kohlmeyerin johdolla. Varhaisimmat nuolenpäätekstit ja temppelin muurit ovat pronssikaudelta (n 2500 eaa.) mutta rakennusta korjattiin useaan kertaan, viimeiseksi varhaisella rautakaudella (n. 900 eaa) ja se sai uuden pohjoispuolisen seinän, joka koristeltiin reliefeillä -- uutta ja vanhaa iloisesti sekoittaen.

Kuvalähde: Zitadelle von Aleppo (2005) Abb. 159

Aina ei siis ole mielekästä palata vanhaan. Tyrväällä pyhätölle luotiin uusi kuvallinen ilme, mutta koska penkit rakennettiin vanhan mallin mukaan eikä katon muotoa muutettu, tunnelma on silti aito ja hätkähdyttävän koskettava.

Takalehteri

Markus ja leijona

Jumalan luomia siivekkäitä

Ulkoseinän maalauksia

Taidokas puukatto

Yhtä ihana ja tunnelmallinen oli myös Pyhän Marian kirkko. Siellä oli vanhaakin parafernaaliaa kuten vanha kastemalja 1300-luvulta, hautakivi 1200 luvulta ja seinään maalattua piirtokirjoitusta, mistä assyriologi ei kyllä saanut mitään selvää...

Lempiesineeni Pyhän Marian kirkossa oli kuitenkin tämä Pyhää Yrjöä esittävä puupatsas:

Se on yhtä huonosti ja vain osittain säilynyt kun suurin osa niistä myöhäisheettiläisistä patsaista, joita tällä hetkellä tutkin.

Karatepestä Kuusamoon

Olen viimeiset päivät ollut Karatepe -nimisessä paikassa, en fyysisesti mutta mentaalisesti sitäkin intensiivisemmin. Piti saada yksi artikkeli valmiiksi ennen kuin voi perheen kanssa lähteä lomalle Kuusamoon ja tuo artikkeli käsittelee tätä reliefiä:

Etenkin ajoitukseen liittyviä kommentteja otetaan vastaan.

Artikkelin vääntämisen vuoksi (koskaan en malta päästää käsiksestä irti ennen kuin on ihan pakko) en ehtinyt ennen matkaan lähtöä postata Sastamalan ihanista keskiaikaisista kirkoista ja siitä, miten jo muinaisina aikoina pyhättöjä restauroitiin rankalla kädellä. Mainiona esimerkkinä toimii Aleppon linnavuorelta löytynyt säänjumalan temppeli, joka on kuuluu ehdottomiin lempipaikkoihini maailmassa. Toivon ja rukoilen, että se säästyisi tuhoutumatta Syyriassa riehuvasta sisällissodasta huolimatta. 

Kuusamosta saatan postata, tai sitten en. Siellä ei langaton nettiyhteys ehkä toimi niin hyvin kuin toivoisi. Palaan ennemmin tai myöhemmin. 

Drakkulan talon Pukstaavi -- uudenlaista museokonseptia

Kuten edellisestä postauksestani käy ilmi, vierailimme viikonloppuna Sastamalan Pukstaavi-museossa.

Kun lähden suomalaiselle maaseudulle kiertämään, en odota liikoja: suomalaiset maisemat ovat kyllä kauniita, mutta assyriologina, "henkisellä tasolla" löydän harvoin mitään mielenkiintoista ja/tai inspiroivaa. Saan hiljalleen virtaavasta Eufratjoesta huomattavan paljon enemmän kiksejä kuin minkään suomalaisen joen tai järven näkemisestä.

Eufrat Karkamisista hieman pohjoiseen elokuussa 2012. Lisää kuvaan intensiivinen mintun tuoksu.

Sastamalassa koin monta positiivista yllätystä, joihin kuului Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi.

Siellä esiteltiin suomalaisen kirjan tarinaa inkunaabelista sähkökirjaan ja kirjahistoria tuli siellä siten tutuksi.

En ole koskaan opiskellut museologiaa, olen kuitenkin assyriologina tietysti yksi museoiden erilaisten palveluiden suurkuluttaja. Sekä Suomessa että maailmalla huomaa miten uudet että uusitut museot ovat kiitettävästi alkaneet käyttää uudenlaisia konsepteja. Yritetään päästä vierailijan kanssa vuorovaikutukseen ja luoda erilaisia elämyksiä. Museokäynnillä lähtee myös tietoa mukaan -- didaktisuus on kuitenkin usein piilotettu niin taitavasti kaikenlaisen aktiviteetin taakse ettei kävijä välttämättä huomaa oppineensa mitään.

Uusissa näytteillepanoissa on päästy eroon sellaisista vanhoista (ja osittain hyvistäkin) säännöistä ettei esineisiin saa koskea tai että mitään ei saa valokuvata. Vaurioituvat esineet on toki yhä laitettu vitriineihin -- myös Pukstaavissa arvokkaat kirjat olivat lasin alla ulottumattomissa -- muutoin kaikkeen ja hyllyihin asetettuihin kirjoihin sai koskea.

 Pukstaavissa oli myös katselunurkkaus, jossa oli lyhyitä kirjailija- ja kirjaesittelyitä, mm. Helvi Hämäläinen.

Sesongin näyttely kertoo Jalmari Finnen  Kiljusen herrasväki -kirjoista. Pukstaavin talon puolella oli esillä hyvin perinteisesti kirjoja ja eri kuvittajien alkuperäispiirroksia.

Rudolf Koivun piirros vuodelta 1940

Pukstaavin puutarhaan ja erityisesti tuohon edellisessä postauksessani esiteltyyn puiseen tornirakennukseen (joka löytyy kaikkien Mauri Kunnaksen Tassulan tarinoiden esilehtien "kartasta") oli sitten ronskiin kiljusmaiseen tyyliiin aseteltu pahvisia hahmoja -- kissat roikkuivat puista ja maukuivat onnettoman oloisina. Tornissa oli kaikkea lapsille ja lapsenmielisille aikuisille hauskaa kapinahenkistä juttua: seiniä, joihin sai piirtää ja kirjoittaa, pallomeri ja luokkahuone, missä ei ilmeisesti oltu juuri opiskeltu vaan härnätty opettajaa...

Nyt alkaa itsellenikin tulla jo kuvaähky... Suosittelen lämpimästi sekä Sastamalaa että Pukstaavia että vielä tätä Kiljuset-näyttelyä, kaikki kokemisen ja koskettelemisen arvoisia. Näyttelystä saa myös sanomalehden mukaan.

Joskus iloisuus on hyvin raskasta... Ei kuitenkaan tällä kertaa. Oletko Sinä lukenut yhtään Kiljus-kirjaa? Entä oletko käynyt sykähdyttävässä museossa?

Mitä tein eilen ja tänään: vaikuteähkyä Tassula/Sastamalassa

Minulla tulee matkoilla usein vaikutelma- & informaatioähky: etenkin suurkaupungeissa ja suurissa museoissa on vain niin paljon mielenkiintoista katsottavaa. Aivot alkavat raksuttaa vaikutelmia ja suoltaa uusia ideoita niin että pian käyn ylikierroksilla ja on vaikeaa keskittyä enää mihinkään. Lähdimme eilen viikonloppumatkalle Tassulaan... ei kun siis Sastamalaan ja se oli varmaankin yksi viimeisistä paikoista missä ajattelin saavani vaikutelmaähkyä. Näin vain kävi. Intertekstuaalista kertomisen iloa riittää varmasti useammaksikin postaukseksi -- nyt täytyy päästää pahimmat paineet pois  laittamalla tähän pari kuvaa...

Assyriologin tutkimustyö on usein sitä, että etsitään vertailukappaleita joko teksteille tai esineille tai esineissä esiintyville yksityiskohdille. Esimerkki: kun nyt tutkin myöhäisheettiläisiä patsaita ja minulla on tämä Malaytasta (Itäinen Turkki) löydetty hallitsijapatsas, niin selatessani yhdestä Assyrian pääkaupungista löydettyjä norsunluuesineitä, mieleni kiinnittyy oitis tähän, joka on yksityiskohdiltaan hyvin samanlainen:

Vasemmalla siis hallitsijapatsas Malatyasta, kalkkikiveä, korkeus 3,80 m. Nähtävillä Ankarassa Anatolian sivilisaatioiden museossa, Inv. 56. Oikealla norsunluu Nimrudista, kuvalähde: M. Mallowan, Nimrud and its Remains II (1966) Fig. 536.

Kiinnitän huomiota myös arkkitehtonisten rakennusten samankaltaisuuksiin ja Sastamalaan hetikohta saavuttuani ymmärsin hyvin pian olevani sisällä Mauri Kunnaksen Tassulassa. Olinhan toki tiennyt, että hän on varttunut Vammalassa, ja että hän on käyttänyt Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa Koiramäen kirkon esikuvana, mutta hänen piirtämänsä Tassulan rakennukset alkoivat hyppiä silmille välittömästi.

Tassulan tarinoita olen lukenut poikieni kanssa ja he rakastavat niitä yhä -- kuvissa ja kertomuksissa piirtyy lämmin ja täynnä tunnelmaa oleva pikkukaupunkiyhteisö -- Herra Hakkarainenkin asuu tietysti Tassulassa.

Silmiinpistävin yhteys Tassulan ja Sastamalan välillä on kaupungin keskustassa sijaitseva kirkko ja sen kaksi tornia:

Näihin maisemiin Drakkulan vaari oli nuorena miehenä kätkemässä "aarrearkkua" tarinassa Seitsemän tätiä ja aarre kun torniin iskee salama... Tänään oli aurinkoista eikä salamavaaraa ollut.

Itse Drakkulan perhe vaareineen asuu Sastamalan vanhassa apteekkarin talossa, missä tänään sijaitsee erinomainen suomalaisen kirjan museo Pukstaavi:

Entä löydättekö nämä talot Tassulasta?

Jo yksin näiden rakennuksellisten viittausten vuoksi käynti Sastamalassa kannattaa -- etenkin jos perhe pitää Tassulan tarinoista. Itselleni tämänkaltaisten yksityiskohtien löytäminen tuottaa suurta inspiraatiota. Lisää Sastamala-aiheisia postauksia seuraa