Roma amor

Assyriologi lähettää terveiset Roomasta. Jo puolet ajasta on vierähtänyt enkä ole saanut postaustakaan aikaiseksi. Roma amor -- kaupunki varastaa huomioni ja aikani, mutta antaa vastineeksi suurta inspiraatiota. Olen ottanut niin paljon kuvia etten tiedä mitä niistä postaisin.

Rakastan Roomaa. Roomassa vietän aikaani kirjastoissa sekä museoissa ja kaduilla. Roomassa ollessani teen harvoin mitään täysin päämäärätietoista. Kutsun toimintaani haahuiluksi. Kävelen pitempiä matkoja kuin jalkani oikeasti kestäisivät. Imen itseeni äänet, tuoksut, värit ja viime aikoina olen viihtynyt erityisesti patsaita sisältävissä museoissa.

Monet pienemmät museot ovat liki yhtä tyhjiä kuin Turkissa. Suuret turistimassat liikkuvat muualla.

Myös paperikaupassa asioiminen kuuluu vakiojuttuihin (kirjakauppojen lisäksi). Fabrianon muistikirjat ovat tällaiselle papyrofiilille vastustamattomia. 

Kymmenen päivän aikana täällä on ollut valloittavan lämmintä, tosin viikonloppuna rajujen ukkosten ryydittämänä. Silti Fendin ikkunassa näytti olevan tällainen vaatimaton kesäturkki :)

Olen myös nähnyt näiden päivien aikana monta leijonaa. Säästän ne seuraavaan postaukseen. 

Jatkan haahuilua suurella antaumuksella.

Pantteri ja taiteen universumi!

Assyriologin elämä jatkuu kaoottisissa tunnelmissa vielä vajaan viikon, sitten on lähtö Roomaan. Tässä pari kuluneen viikon erityisen sykähdyttävää asiaa, molemmat liittyvät taiteeseen. 

Aikaisemmin keväällä hankin työhuoneeseeni leijonan -- Anja Karkku-Hohdin guassin, joka synnytti minussa jo kuvan perusteella "pakko saada" -tunteen. Saan joka päivä työstä voimaa ja innoitusta ja näin taide parhaimmillaan toimii. Keskiviikkona viimeisen luentoni jälkeen kävin tekemässä tuttavuutta pantterin kanssa (niinikään somessa jaetun kuvan perusteella), huikea Eliya Zweygbergin työ, joka on tässä kuussa esillä galleria 4-kuudessa. Tykästyin pantteriin kovasti. Ainoa mikä esti heti hankkimasta sitä on sen koko. Pantteri tarvitsee tilaa ja ansaitsee arvoisensa kodin, sellaisen jossa sitä ihaillaan joka ainut päivä. Sitä minulla ei tällä hetkellä ole valitettavasti antaa, vaikka aivot työstävätkin koko ajan jotain ratkaisua ongelmalle. Tämä voisi olla kissaeläinaiheisen kokoelman toinen työ. Mitenköhän tässä käy? Jos en voi hankkia pantteria, toivon että sille löytyy hyvä koti jostain muualta!

Toinen hankinta onnistui kuitenkin tällä viikolla, vaikka sitä oli valmisteltu jo noin kuukaudenpäivät. Ennen pääsiäistä huomasin Kampintorin antikvariaatissa keskellä myymälätilaa useamman kasan isoja kuvakirjoja: C.H.Beckin Universum der Kunst -sarjaa, ties kuinka monta osaa. Sydämeni pomppasi muutaman kerran. Kysyin hintaa yksittäisille osille, mutta kirjakauppias sanoi, että kirjat eivät ole (vielä) myynnissä ja että hän myisi ne (mieluiten) yhdessä. Myöhemmin samalla viikolla kuulemma olisi enemmän tietoa olisiko sarja saatavilla & paljonko hän siitä haluaisi. 

Minulla on erityinen suhde tämän sarjan yhteen osaan: hetitologipiireissä legendaarisen Hattusa-kaivajan Kurt Bittelin Die Hethiter (1976). Hän mainitsee väitöskirjani aiheen Tabalin uskoen alueen suuren potentiaaliin, kunhan vain siellä tehtäisiin kunnollisia arkeologisia kaivauksia. Tätä kirjaa minulla ei vielä ollut, Istanbulissa sitä olisi ollut saatavissa 1990-luvulla saksalais-turkkilaisessa kirjakaupassa, mutta köyhälle opiskelijalle se olisi ollut aivan liian tyyris hankinta. Monet muut sarjan yksittäiset osat, jotka minua kiinnostivat ja joita oli ollut tarjollla lukuisissa divareissa (suhteellisen korkeaan hintaan), olin ihan viime aikoinakin jättänyt hyllyyn -- näkymätön käsi esti jälleen ostamasta jotain, joka sattuisi tielleni tavalla taikka toisella myöhemmin.

Pari viikkoa sitten pyörähdin jälleen kauppaa katsomaan lojuivatko kirjat yhä lattialla. Kyllä, kiinnostus henkilöllä, joka oli sarjaa jotenkin halunnut ja jonka vuoksi kauppias ensin sanoi ettei sarja ollut myytävänä, ei ollut riittänyt ostopäätökseen asti. Ja kuka lukee nykypäivänä vielä saksankielisiä taidekirjoja? Itselleni miltei tekstejä tärkeämpiä näissä osissa on kuitenkin kuvat. Kysyin hintaa, se ei ollut mahdottoman korkea. Lykkäsin uutta käyntiä kuitenkin vielä kymmenisen päivää ja sain hieman tingittyä hinnasta. Eilen haimme taiteen universumin kotiin. Mikä onni ja autuus!

Sulaa hulluutta? Pantteri vai taiteen universumi? Olisin kiinnostunut kuulemaan kommentteja! Seuraava postaus tulee varmaankin sitten Roomasta.

Sen sata lasia ja lusikkaa

Assyriologin lifestyleblogissa on ollut ylen hiljaista sitten hiljaisen viikon. Paljon tapahtuu ja luenkin kohtalaisen runsaasti, mutta päivät ovat juuri tällä hetkellä niin kuormittuneita, etten ole löytänyt rauhaa postaamiselle.

Elämä on juuri nyt monenlaista myllerrystä ja materiaalista kaaosta. Sen sata lasia, lusikkaa ja lautasta sekä muuta esineistöä, etenkin 36 laatikollista kirjoja etsivät paikkaansa kodissamme.

Puolison perimät tavaramäärät hämmentävät ja mietityttävät. Kyllähän appivanhempien luona oli saanut nähdä ja kokea keräilijäluonteiden luoman tilan, mutta esineet konkretisoituvat vasta sitten kun pahvilaatikot täyttävät olohuoneesi. Niin paljon on sellaista, josta ei voi vain hankkiutua eroon. Jokainen esine kertoo omaa tarinaansa, mutta tällä hetkellä ilmassa on tarinoiden kakofonia.

Myllerrystä on aiheuttanut myös se, että on joutunut tekemään tilaa tuleville tavaroille, raivaamaan tilaa omissa nurkissa. Silloin oma menneisyys räpsähtää silmille, oman äidin kodissa olleet esineet, jotka ovat yli kymmenen vuotta odottaneet "ilotarkistusta" (konmarimaista termiä käyttääkseni) ja joista osa on onneksi löytänyt nyt uuden kodin nuoremman sukupolven luona.

Ja sitten nämä omat henkilökohtaiset parafernaliat ja muistot. Pieni peltirasia, johon on säilötty kolikko ja possukeksi. En keksi enää missä, milloin tai minkä vuoksi, vaikka tässä kätkössä on vahva symbolinen lataus. Vasta parin päivän kuluttua jokin ajatuksen häivä olettaa kontekstin. 

On myös avainnippu lapsuudenkodistani. Avaimia, jotka eivät avaa enää mitään. Paitsi ovia tuhansiin tarinoihin.