Joulu lähestyy

Joulu lähestyy, eikä assyriologista lainkaan tunnu siltä, että ehtisi tehdä kaikkea tarpeellista tai tarpeetonta ennen pyhiä. Rehellisenä ihmisenä tunnustan, että valmistelut ovat vasta hyvin alkuvaiheessa. Niinkuin joka vuosi. Onneksi en ole valmistelujen kanssa enää aivan NIIN ortodoksi kuin ennen -- tiukassa istuvat muistot lapsuuden jouluista, jolloin ensin äiti laittoi kaikki viimeisen päälle, siivottiin lattiasta kattoon, lattiat vahattiin ja kiillotettiin, kaapit raivattiin, leivottiin... Iän karttuessa jouluvalmistelut siirtyivät myös meidän lasten vastuulle. Tällä hetkellä yritän toimia voimieni ja ehtimiseni mukaan (vaikka huonolta omaltatunnolta ja stressiltä en aina säästykään) -- pääasia on, että lapsille muodostuu hyviä ja tunnelmallisia muistoja joulun odotuksesta ja vietosta. Mieleni täyttyy aina suurella lämmöllä ajatellessani lapsuuteni ja nuoruuteni jouluja: minulla oli äiti, joka loihti joulun, myös rahallisesti niukoilla resursseilla.

Tapiolalaisesta lapsuudenkodista on säilynyt/periytynyt joitakin jouluun liittyviä esineitä, jotka herättävät välittömät muistot ahtaasta käytäväkeittiöstä ja siellä leivotuista tortuista ja kakuista.
Kaivoin myös arkistohuoneen uumenista isän varmaankin kustantajan joululahjaksi saaman kirjan S. Marttila/J. Virkkunen (toim.), Lapsuuden joulu (1979).

Ilmeisesti tuosta ilmestymisvuodesta 1979 luin kirjaa ahkerasti adventtiaikaan. Ehdoton joulurunosuosikkini on yhä P. Mustapään Puer natus in Betlehem. Me istuimme kirkossa kaikin, etupenkissä, hytisten... Etenkin viimeistä edellinen värssy saa minut yhä edelleen kuvittelemaan kirkon katosta lehahtavan enkelin valkoisine ja kirkkaanvärisine siipineen.

Kuin ne kiiltokuvaenkelit, joita pikkutyttöinä kiihkeästi keräsimme. Enkelin ikonografiset juuret ovat muinaisen Lähi-idän siivekkäissä hahmoissa. 

Pikkuhiljaa alkaa joulu, lumettomuudesta huolimatta, tehdä pesää taloomme. Kuningas Mesilimin edellisistä joulunvietoista emme tiedä. Ainakin toistaiseksi hän ottaa valmistelut rauhallisesti.

Jo viime viikonloppuna oli suunnitteilla ehtiä taidemuseo EMMAan katsomaan näyttelyä Birger Kaipiaisen keramiikasta ja elämästä. Ensi viikonloppuna on pakko ottaa aikaa ja mennä Tapiolaan. SKSn julkaisema upea kirjakin Harri Kalhan kynästä minulla jo on, mutta tiedoksi kirjasta kiinnostuville: se on ollut supersuosittu & nyt loppuunmyyty eikä siitä tiettävästi tehdä toista painosta. Tästä tulee siis keräilykappale. Tämä tiedoksi niille onnellisille, joilla tämä ihastuttavan samettikantinen opus on! Postaan sekä näyttelystä että kirjasta, kunhan sinne asti ehdin.

Suloista joulunodotusta kaikille, ottakaa iisisti!