Sinisen Linnan Maria haastoi minut kertomaan 5+5+5 muistoa kuluneelta, kalenterin mukaan tänään päättyvältä, kesältä. Maria kertoi aluksi ja lopuksi viisi ihanaa asiaa, ja siinä välissä sitten viisi ikävää asiaa tältä kesältä -- enempää hän ei kuulemma keksinyt. Aloittaessani tätä blogia minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että minut voitaisiin haastaa tämän kautta yhtään mihinkään. Päätinkin ottaa haasteita rajoitetusti vastaan mutten laita niitä eteenpäin kenellekään yksilöidysti. Se joka inspiroituu, voi mieluusti laatia oman listansa.
1. Minun kesäni alkoi jo huhtikuussa kun pääsin viikoksi Istanbuliin tekemään töitä, pitämään esitystä ja inspiroitumaan kaupungin kaikista ihmeistä. Olisin mieluusti ostanut leijonan tai pari Çukurcuman vanhojen tavaroiden kauppiailta, niin hätkähdyttäviä kopioita ne olivat assyrialaisista...
4. Kun kaikki muut ovat lomalla, on ihanaa itse tehdä kirjoitushommia. Akateemiset ihmiset suoltavat tutkimusta "lomillaan". Kesällä myös luetaan paljon. Se on itsestäänselvyys, vaikka luen myös muina vuodenaikoina. Paljon. Kaikkea mahdollista.
7. Syyrialaisten yhä paheneva ahdinko ahdistaa myös minua päivittäin. En voi laittaa tähän yhtään kuvaa ihanista syyrialaisista ystävistäni, joiden puolesta olen syvän huolissani. Laitan kuvan Aleppon linnavuoresta, joka kätkee sisäänsä tärkeitä monumentteja.
9. Tullessani erääseen kokoushuoneeseen kaksi pöydän ääressä istunutta miestä nousee kohteliaasti seisomaan tervehtiäkseen minua. Kolmas ei noussut, vaikka emme ole koskaan ennen "oikeasti" kohdanneet. Hän ilmeisesti pelkää minua. Tarkoitukseni ei ollut esittää diivaa, mutta vastasin tähän epäkohteliaisuuteen ignoroimalla hänet kokonaan. Se oli väärin, minun olisi pitänyt kiertää pöytää hänen luokseen ja tervehtiä häntä erityisen lämpimästi, osoittaakseni että minäkin olen vain ihminen eikä minua tarvitse pelätä. Jälkeenpäin tilanne jo hymyilytti -- moukat erottuvat pienistä yksityiskohdista.
12. Mökkeilimme Kuusamossa juuri kun maariankämmekkä kukki.
13. Kummipoika pääsi ripille. Oli ihanat juhlat.
14. Savusauna ja oma biitsi.
15. Suomen kesä päättyy syntymäpäivääni. Sain lahjaksi mm. design-kakkulapion ja esikoinen leipoi ihan itse kakun. Kesäni ei kuitenkaan pääty vielä tähän vaan pääsen Anatolian ylängön helteisiin tuulettamaan aivojani ja ajatuksiani, keräämään uusia ideoita.
Elämä jatkuu siis tämänkin kesän jälkeen.
Sinun kesäsi kuulostaa elämältä hyvine ja huonoinen puolineen. Ei kesäkään aina ole pelkkää auringonpaustetta, vaikka niin toivoisi.
VastaaPoistaKiitos kirjasta! Löysin sen tänään postilaatikosta, kun kotiuduin viikonloppumatkalta Moskovasta.
Saman vuodenajan lapsia ollaan. Minunkin syntymäpäiväni on kesän ja syksyn taitteessa.
Näin se on Jaana, kesän toivoisi olevan vain auringonpaistetta, vaan se ei ole. Tärkeää on yrittää päästä sellaiseen ajattomaan tunnelmaan että on jossain kaukana, tapahtumien ulkopuolella, vain siinä hetkessä ja siitä hetkestä nauttien. Kaivaussesongit oli aikoinaan juuri sellaisia kun ei ollut sähköposteja ja yhteydet muutoin jostain jumalanseläntakaa huonot. Nykyään irrottautuminen on vaikeampaa kun maailma kulkee puhelimen ja tietokoneen mukana joka paikkaan :).
VastaaPoistaHyvä että kirja löysi perille!
Hauskaa, että tunnistin Istanbulin tuosta ensimmäisestä kuvasta! Ajattelin heti, että mitä ihmettä, en katsos muista lukeneeni blogiasi vielä silloin, kun kävit Istanbulissa.
VastaaPoistaJa ihana tuo sauna ja ranta. Suomen kesä on kyllä kaunis, mutta sinun laillasi minäkin voisin ainakin osan talvesta olla jossain muualla.
Tein huhti-toukokuussa itse asiassa aika monta postausta Istanbulista. Kuvia olisi ollut vieläkin enemmän, sain tähän ängettyä pari :).
PoistaPuolison perheellä on tosiaan Kuusamossa mökki, ihana savusauna ja oma pieni hiekkaranta. Englantilainen oppi-isäni pitää paikkaa paratiisina. Koen itseni erityisen onnekkaksi tämän suhteen vaikka tosiaankin viettäisin talvet vaikka jossain Välimerellä. Masennun pimeydestä ja kylmyys jomottaa niveliäni.
Ihania ja kauniita asioita, ja hyvin surullisia myös. E:n juhlat olivat tosiaan onnistuneet, vieläkin mieli palaa tuohon päivään.
VastaaPoistaNyt vielä tuntuu uskomattomalta, että parin kuukauden päästä aamulla herätessä on pimeää, ja samoin illalla, kun lähdetään lasten harrastuksiin. Nyt on vielä niin leppeä alkusyksy, toivotaan että aurinkoa riittäisi vielä mahdollisimman pitkään, Suomessakin.
Elämä on, Maria, täynnä ihania ja kauniita asioita, ja hyvin surullisia myös. Muistan lapsuudesta isän ahdistuksen Libanonissa silloin riehuneen sisällissodan vuoksi. Nyt omat lapset muistavat äitinsä ahdistuksen Syyrian tilanteen vuoksi. Elämä on.
Poista