Assyriologi on jatkanut intensiivistä matkaansa, joka kuitenkin uhkaavasti alkaa lähestyä loppuaan. Olen tänään iltapäivällä saapunut viimeiseen kohteeseeni ja huomannut, miten valokuvia ja vaikutelmia on kertynyt taas niin paljon, etten voi millään välittää tunnelmia täällä blogissa samaan tahtiin. Materiaalia on siis kertynyt likitulkoon koko syksyn ajaksi.
Viime sunnuntaina pistäydyin Sivasissa. Edellisestä kerrasta on noin 15 vuotta. Kaupunki on kasvanut ja pessyt kasvojaan. Siellä ei näyttäyt itseasiassa yhtään hullummalta.
Tiistaina pääsin puolestaan ensimmäistä kertaa kunnolla Mustanmeren rannalle Samsuniin. Ystäväkollega vietti kuusi tuntia museossa tutkien heettiläisiä savitauluja, minä katselin sillä aikaa kaupunkia.
Lounasaikaan sataa ropsautti vettä runsaan puolen tunnin ajan. Sateen aikana kaupungin yllä leijaili huikea melankolia ja romanttinen tunnelma: kesä on mennyt, syksy sataa kaduille isoina pisaroina ja sateenvarjokauppiailla riitti taas töitä. Sitten aurinko alkoi jälleen hitaasti tunkeutua lävitse ja houkutteli myös ryhmän nuoria naisia rantapromenadille.
Horisonttiin rakennetaan Sheraton-hotellia -- Mustanmeren rannikon (Turkin puolen) korkeinta rakennusta.
Kello oli neljä ja aika palata takaisin Nerikin heettiläisen temppelin juurelle. Kaivauksilla olivat löytäneet uuden savitaulufragmentin sekä sinetti-"bullan". Samsunin melankolisuus oli hävinnyt taivaan tuuliin.
Kaunista. Juuri tuollainen romanttinen ja melankolinen tunnelma vetoaa minuun. Juuri nyt katselen ikkunasta, miten tyttö ja poika leikkivät pudonneilla lehdillä, heittävät niitä toistensa päälle. Kyllä syksy on ihan kiva.
VastaaPoistaKiitos Kirjailijatar! Syksy on ihan kiva, aina ensimmäisiin räntäsateisiin ja syvänharmaisiin tihruisiin päiviin saakka. Silloin alan kaivata valoa ja lämpöä. Rakastan Anatolian ylängön keskipäivän armotonta paahdetta, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin sekä sielun sopukoihin saakka. Silloin tiedän eläväni.
VastaaPoista