Ereğlin asemalla odotetaan lähtöä

On iltapäivärukouksen aika, tänne pinjapuiden alle kutsu kantautuu useammasta moskeijasta. Eilen kävin iltapäivästä kiertelemässä asemalla, Joken edellisen postauksen kommentista ja omasta vastauksestani inspiroituneena.

Ereğlin aseman ohitse siis idän pikajuna kulki kohti Taurusvuoriston lävitse vievää solaa, Kilikian portiksi kutsuttua. Junat kulkivat siitä Adanaan ja edelleen Aleppoon ja muihin kuuluisiin paikkoihin. Agatha Christie matkusti junalla usein Syyriaan ja Irakiin. Olettaisin Agathan junan pysähtyneen tällä asemalla, joka näyttää todennäköisesti jotakuinkin samalta kuin silloinkin. En tiedä viipyikö Agatha koskaan täällä, siitä voisi yrittää ottaa selvää. Ereğlin kohdalla Taurusvuoristo tulee liki.

Asemalla rinkelikauppias myi pyöräkärrystä hiukopalaa.

Ja junakin saapui.

Ei ollut idän pikajuna tämä, Toros ekspresi kylläkin, kuinkas muuten.

Vuorten takaa yritti kumpupilvi työntyä ylitse, onnistumatta.

Tänään kävin vuorten juurella Ivrizissä, tervehtimässä vanhoja ystäviäni -- säänjumala Tarhunzasia ja Tuwanan kuningas Warpalawaa.

Mieli on taas kiitollisuutta täynnä. Huomenna jatkan matkaa, kohti Eufratia.