Tänään kävin sillä puolella Syyriaa, johon on vielä mahdollista matkustaa. Kun vaihdoin dolmuş-bussia Nizipissä ja päästyäni autoon, joka oli menossa Karkamişiin, alkoi kanssamatkustajien keskuudessa kuhina, koska ulkomaalaisia on aika harvoin näissä matkustusvälineissä. He kysyivät mistä olen tulossa ja minne menossa. Kun vastasin olevani Suomesta ja matkalla Karkamişiin, useat sanoivat: "Welcome to Suriya" -- tervetuloa Syyriaan.
Yllä olevassa kuvassa näkyy kappale "oikeaa" Syyriaa. Raja kulkee siinä missä on hieman tummempi viiva kullankeltaisella pellolla.
Sekä Karkamişissa että tänään illallisella Imam Çağdaşissa minua ovat puhutelleet nuoret miehet, jotka ovat Syyriasta. Yleisesti ottaen syyrialaisia liikkuu sekä busseissa että muualla paljon enemmän kuin ennen. Syyrialaisuudestaan he kertovat heti toisessa lauseessa. Karkamisissa poika kertoi olevansa Homsista. Hetken kuluttua hän kiikutti minulle Pepsi-tölkkiä. Ravintolassa astioita kantava nuori mies oli puolestaan Alepposta. Kun kerroin heille olleeni monet kerrat Syyriassa ja rakastavani heidän maataan, toivovani sille ja etenkin syyrialaisille kaikkea parasta, heidän ilmeensä kertoivat paljon. En saanut ikuistettua niitä valokuviksi, mutta muisto niistä nostaa kyyneleet silmiin.
Miten elämä voi olla yhdelle niin hyvä ja toisille niin paha?
Pari vuotta sitten suunnittelin matkaa Syyriaan. Olisin halunnut tutustua Damaskoksen Lähi-idän instituuttiin. Alkoi sota. Tänä sysksynä ajattelin matkustaa Mardiniin tai Libanoniin. Tilanne on aika rauhaton, enkä uskaltanut varata matkaa...Albaniassa on tullut käytyä jo liiankin monta kertaa. Lopulta varasimme kaverini kanssa menolennon Chisinauhun ja paluun Simferopolista. Gagauzit ja krimin tataarit tulevat ainakin nähdyiksi. Olisipa maailmassa rauha!? Vaan miksei ole...
VastaaPoistaMikko
Näin se on Mikko, olisipa maailmassa rauha. Libanon on tosiaan ollut viime aikoina rauhattomampi kuin normaalisti. Mardiniin voisit kyllä hyvin mennä -- istuin keskiviikkona mardinilaisten bussissa Adanasta Gaziantepeen ja mardinilaisnainen kutsui minut kylään, antoi puhelinnumeronsakin että kuulemma saan hänen luonaan yöpyä. Tämä kolkka on täynnä sydämellisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Sekin kannattaa tulla kokemaan. Ja minulta saa aina vinkkejä moneen kohteeseen.
VastaaPoistaHS:n toimittaja Heikki Aittokoski sanoi tänään radiossa osuvasti, että saamme olla onnellisia, kun uutisissamme ihmetellään subjektiivista päivähoito-oikeutta tai sitä, sisältävätkö lasten rengaskeinut hiukan liikaa kemikaalia x-ja-y (jos pikkulapsi pureskelee tuntikausia rengasta, onko mahdollista, että siitä tulee oireita?).
VastaaPoistaEi uutisia tietenkään voi panna järjestykseen, mutta kyllä Suomi väistämättä alkaa tuntua lintukodolta Syyrian suru-uutisten tulvassa.
Niin, meillä Espoossa joidenkin vanhempien päiväkodeissa tarjoamat synttäriherkut menivät niin överiksi, että toiset vaativat niiden kaikkinaista kieltämistä, edes yhtä keksipakettia ei nykyään saa tuoda. Tällaista voi tapahtua vain jossain, missä ihmisillä menee liian hyvin.
Poista