perjantai 14. kesäkuuta 2013

Vad gjorde jag igår: Naisten elämää Siwan keitaalla

Ajoimme eilen pienen matkan länteen Tammisaareen Göran ja Christine Schildtin säätiön ylläpitämään Villa Schildtiin, näyttelyn avajaisiin. Pitkään aikaan en ole saanut sinne kutsua, mutta perheen kanssa olemme silloin tällöin piipahtaneet eri näyttelyissä -- virikkeitä ja innoitusta tarttuu sieltä aina mukaan.

Olin pitkään ollut jo Göran Schildtin suuri fani kun kymmenisen vuotta sitten minulla oli suuri kunnia silloisten työtehtävieni puitteissa tavata hänet ja juoda kahvia hänen ja Christinen kanssa Villa Schildtissä. Villa Schildtin ja Suomen Lähi-idän instituutin yhteistyönä egyptiläisten pyhiinvaellusmaalausten Hajj-valokuvanäyttely lähti käymään Kairossa ja Damaskoksessa. Schildtin säätiön tarkoituksena on vahvistaa Suomen ja Välimeren alueen kulttuurikontakteja, sekä vaalia Alvar Aallon perintöä. Kaikki mitä he tekevät on erittäin korkeatasoista ja on hieman sääli, ettei heidän toimintansa ole Suomessa kovin tunnettua. Me tarvitsemme juuri tämänkaltaista dialogia Välimeren alueen kanssa.

Edellisen kerran kun olin kutsuvieraana Villa Schildtissä Athos-näyttelyn avajaisissa oli niinikään kesäkuun alku ja villan pihassa oleva rhodorendron-viidakko oli täydessä kukassa. Se on samanlainen ikivanha alppiruusuryteikkö kun Ristiniemessä, vanhan Villä Korsnäsin pihassa oleva mutta nyt pahasti havupuiden ja muun kasvillisuuden puristuksiin joutunut. Nyt odotin jännityksellä kukkiko rhodo vielä, tällaiselta se näytti.
Kutsuvieraissa ei ollut oikeastaan ketään tuttuja -- olin odottanut, että minut olisi kutsuttu johonkin viiteryhmään kuuluvana mutta koska vieraissa ei näkynyt esimerkiksi ketään Suomi-Egypti kauppakulttuuri ry:n muuta jäsentä, aloin tulla epävarmaksi... Edes Egyptin suurlähettilästä ei näkynyt. Sää ei ollut erityisen suotuisa tällä kertaa, saderintama oli juuri aloittanut kulkunsa eteläisen ja läntisen Suomen lävitse.
"Hopeaa ja aurinkosilmiä"-näyttelyyn on koottu pala Siwan keitaan naisten elämää: koruja, asuja, käyttöesineitä. Esineistö oli edustava ja mielenkiintoinen ja koska niitä ei ole liikaa, jaksaa kaikkiin perehtyä kunnolla (toisin kuin jättisuurissä näyttelyissä tai museoissa). Oheiskirjasen tekstin on kirjoittanut Siwan-tuntija Sofia Häggman. 
Näyttelyä oli avaamassa Siwan "pr-mies" sheikki Shejk Abdallah Baghi, joka myös opasti kutsuvieraat näyttelyn lävitse.
Schildtin säätiön hallituksen puheenjohtaja Thomas Thesleff suojaa
toiminnanjohtaja Jennifer Dahlbäckiä sateenvarjolla. Kolmas henkilö on sheikki Abdallah Baghi
En ole koskaan käynyt Siwan keitaalla ja näyttelyn esineitä sekä valokuvia katsellessa heräsi halu päästä kokemaan tuo tunnelma. Taatelipalmumetsä näytti hyvin samanlaiselta kuin Syyrian Palmyrassa.
Sheikki Adballah Baghi puhui erinomaista englantia.
Oli erittäin mukavaa ja antoisaa käydä jälleen Villa Schildtissä eli en voi muuta sanoa kuin: Tack för inbjudan! Lähtiessä mukaan tarttui myös edelliseen postaukseeni liittyvä kirja: Erik Kruskopfin toimittama laitos Göran Schildtin ja hänen ystävänsä Georg Henrik von Wrightin välistä kirjeenvaihtoa:
Yhä intensiivisemmässä sateessa ajoimme takaisin kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti