lauantai 27. heinäkuuta 2013

Hemmetin hyvä Paperiperkele

Assyriologi on palannut Kuusamon huimaavan kauniin keskiyön auringon alta takaisin työpöytänsä ääreen.
Palaan nyt menomatkaan -- pohjoiseen ajettaessa kävimme pistäytymässä Mäntässä Serlachiuksen museoilla. Taidemuseo on tänä vuonna laajennuksen vuoksi vielä kiinni, mutta ensi vuonna sinne taas ilmeisesti pääsee. Molempia Serlachiuksen taidesäätiön ylläpitämiä museoita johtaa tällä hetkellä Pauli Sivonen (FT), jonka tunnen vuosien takaa Suomen Rooman-instituutin eli Villa Lanten siipien suojasta. Lantessa (niinkuin me siellä asuneet taloa tuttavallisesti kutsumme) asuneilla ja siellä yhtä aikaa työskenneillä on oma erityinen yhteytensä ja niinpä muutama vuosi sitten Mäntässä vierailessamme Pauli ystävällisesti esitteli meille museoita. Olin jo silloin äärimmäisen vaikuttunut sekä hänen aikaansaannoksistaan että Serlachiuksen taidesäätiön viisaudesta antaa Paulin kaltaisen pätevän henkilön toteuttaa uudenlaisia museologisia ja didaktisia lähestymistapoja. 
Säätiö käyttää varojaan korkealaatuiseen museo- ja näyttelytoimintaan ja heitä ei voi kuin kiittää ja ylistää. Mänttään kannattaa siis ehdottomasti mennä ihan käymällä käymään, vaikka me tällä kertaa aikataulusyistä vain piipahdimme.
Taidesäätiön Gustaf-museo sijaitsee paperitehtaan entisessä pääkonttorissa. Se on puhdasta funkistyyliä. Jos Hercule Poirot -dekkarisarjan jokin osa olisi sijoittunut Suomeen, tämä rakennus olisi varmasti valittu kuvauspaikaksi.
Jussi Mäntysen Ilves-veistokset vuodelta 1935 koristavat pääkonttorin pääsisäänkäyntiä.
Myöhäisheettiläiset olisivat laittaneet tälle kohtaan leijonat.
Mielenkiintomme kohdistui tällä kertaa erityisesti Paulin ja työryhmän "näyttelyyn" Paperiperkele -- Kauppaneuvos G.A. Serlachiuksen värikäs elämä ja uhkarohkeat afäärit. Työryhmä sai innoituksensa Teemu Keskisarjan Serlachius-biografiasta Vihreän kullan kirous -- G.A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. "Näyttely" onkin eräänlainen matka läpi Paperiperkeleen elämän ilman autenttisia esineitä. Kävijä saa kuulokkeet ja "nauhurin" ja astuessaan huoneisiin & lähestyessään (paperimassaisia?) hahmoja, ne alkavat puhua ja kertoa tarinoitaan.
Seinille heijastuu erilaisia tehosteita.
Dramaturgisesti tarina oli loistava ja loppuun saakka hiottu. Tekstit eivät olleet liian pitkiä vaan kouluikäiset pojatkin jaksoivat kuunnella kaikki alusta loppuun saakka ja oppivat varmasti yhtä sun toista mielenkiintoista. Erityisen mielenkiintoinen oli omasta mielestäni Sissi Serlachiuksen muotokuvaa maalaava Gallén-Kallela, missä maalauksen eri työvaiheet vaihtuivat.
Näyttelyn jälkeen haahuilimme vielä tovin museon kaupassa sekä päärakennuksen vanhassa kahvilassa, jonka funkistyylin tuolit ja pöydät ovat vielä jäljellä.
Seinällä on valokuva siellä kahvittelevista herroista, Poirotin voi kuvitella sinne keskelle, tosin hänellä olisi puvun takki tiukasti päällä.
Tällaisen kahvikupin haluaisin omakseni...
... ja voisin jopa maksaa siitä jotain jos saisin siitä näin kauniisti käsinkirjoitetun laskun!
Museokaupasta tarttui mukaan apteekkarin salmiakkia ja palapeli sadepäivien varalle.
Näyttelyssä kiersi ennen meitä eräs kuuluisa elokuvaohjaaja -- uskon myös hänen pitäneen Paperiperkeleestä.
Kiitokset Paulille ja Serlachiuksen säätiölle elämyksistä ja palaamme varmasti ensi vuonna!

6 kommenttia:

  1. Tuo Keskisarjan kirja kiinnostaa. Paitsi elämäkertana ja Keskisarjan kehutun kirjoitustyylin vuoksi, niin myös siksi, että olen itse paperitehdaspaikkakunnalta kotoisin, tehtaantyttö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten Jaana voin lämpimästi suositella retkeä Mänttään, siellä on kaikenmoista, josta saattaisit viehättyä. Keskisarjan kirja kiinnostaa myös minua -- en ole vieläkään saanut aikaiseksi lukea sitä -- minulla on omakin biografiaprojekti meneillään, joka muiden töiden vuoksi on jäänyt pahasti sivuraiteille, mutta jota yritän nyt taas kovasti edistää.

      Poista
  2. Serlachiuksen taidemuseossa olen joskus käynyt, mutta Gustaf-museosta en edes tiennyt... Näyttely kuulostaa kyllä todella hienolta. Keskisarjan Serlachius-elämänkerran olen lukenut ja tykkäsin. Taloushistoriaa on minusta tärkeää tuntea, ja elämänkerran lukeminen on jotenkin matalan kynnyksen tapa lähestyä sitä, varsinkin kun se on vielä elävästi kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Outi, taidemuseon nimi on Gösta & ja lisärakennus avautuu ensi vuonna. Gustaf on ollut olemassa vähemmän aikaa ja keskittyy enemmänkin paperitehtaan ym. historiaan -- kenties olet käynyt Mäntässä ennen sen avaamista.

      Taloushistoria tosiaankin nivoutuu monilla tavoin yhteiskunnan muihin osiin. Henkilökohtaisesti minua viehättää nimenomaan nämä moninaiset persoonat ja etenkin heidän kiinnostuksensa kulttuurin harrastamiseen ja tukemiseen.

      Poista
  3. Serlachiuksen taidemuseo ja Mäntän seutu muutenkin kiinnostavat retkikohteena, jostain syystä ei ole tullut koskaan liikuttua sillä suunnalla Suomea. Paitsi museot, myös teollisuuspaikkakunnan historia kiinnostaa.

    VastaaPoista
  4. Hei Katja, no sitten ensi kesänä viimeistään kannattaa mennä käymään kun taidekokoelmat avataan uudestaan yleisölle uuden lisärakennuksen myötä. Vaikka en tuntisikaan museoiden johtajaa, olisin kehunut tätä. Ensivisiitillä olin aidon vaikuttunut siitä, että säätiön rahoja ei pantata vaan johtajalle annetaan tarvittavat varat visioidensa toteuttamiseen. Ja Gustafissa on juuri paljon Mäntän omaa mikrohistoriaa.

    VastaaPoista