Assyriologi viipyy yhä Kuusamossa. Täällä on ikivanhaa vain erämaa, sen kivet ja vuosittain uusiutuva luonto, joka kertoo esi-isiensä tarinoita.
Mutta nyt palaan vihdoin vielä Sastamalaan -- kun en ehtinyt vielä muilta kiireiltäni hehkuttaa sen keskiaikaisia kirkkoja.
Tyrvään kirkkohan koki taannoin onnettoman tuhopolton ja sen jälkeen se koristeltiin sisältä uudestaan -- ei vanhoja seinämaalauksia toistaen vaan
Osmo Rauhalan ja
Kuutti Lavosen toimesta. Vaikka olen aina pitänyt sekä Rauhalan että Lavosen töistä, olin aluksi todella epäluuloinen modernin taiteen integroimisesta vanhoihin rakenteisiin. Päästyäni sisälle oivalsin kuitenkin, että pyhättöjä on korjattu ja koristeltu uudelleen maailman sivu. Ja muinainen Mesopotamia on siitä jälleen paras esimerkki. Ehdottomasti lempipaikkojani maailmassa on Aleppon linnavuorella sijaitseva säänjumalan temppeli, jota saksalais-syyrialainen tutkimusryhmä on herättänyt eloon
Kay Kohlmeyerin johdolla. Varhaisimmat nuolenpäätekstit ja temppelin muurit ovat pronssikaudelta (n 2500 eaa.) mutta rakennusta korjattiin useaan kertaan, viimeiseksi varhaisella rautakaudella (n. 900 eaa) ja se sai uuden pohjoispuolisen seinän, joka koristeltiin reliefeillä -- uutta ja vanhaa iloisesti sekoittaen.
Aina ei siis ole mielekästä palata vanhaan. Tyrväällä pyhätölle luotiin uusi kuvallinen ilme, mutta koska penkit rakennettiin vanhan mallin mukaan eikä katon muotoa muutettu, tunnelma on silti aito ja hätkähdyttävän koskettava.
Takalehteri
Markus ja leijona
Jumalan luomia siivekkäitä
Ulkoseinän maalauksia
Taidokas puukatto
Yhtä ihana ja tunnelmallinen oli myös Pyhän Marian kirkko. Siellä oli vanhaakin parafernaaliaa kuten vanha kastemalja 1300-luvulta, hautakivi 1200 luvulta ja seinään maalattua piirtokirjoitusta, mistä assyriologi ei kyllä saanut mitään selvää...
Lempiesineeni Pyhän Marian kirkossa oli kuitenkin tämä Pyhää Yrjöä esittävä puupatsas:
Se on yhtä huonosti ja vain osittain säilynyt kun suurin osa niistä myöhäisheettiläisistä patsaista, joita tällä hetkellä tutkin.
Hirveän kiinnostavaa! Minun täytyisi päästä ehdottomasti tuonne Tyrvään kirkkoon...
VastaaPoistaOlethan visiteerannut sekä Pihlajaveden erämaakirkon että Petäjäveden vanhan kirkon. Edellisessä olen saanut olla häissä ja näin elämäni kauneimman vihkiryijyn ja toisessa olen useasti ollut konserteissa sekä myös häissä. Viime mainitussa ne muinaisten ihmisten verjot seinällä kirkon sivulaivassa...
Molemmat Sastamalan vanhat kirkot ovat visiitin arvoisia.
PoistaPetäjäveden kirkon ohitse ajoimme viikko sitten Mäntän jälkeen. En ole koskaan käynyt Pihlajavedellä. Tunnen Suomen äärettömän huonosti -- kysy melkein mikä paikka tahansa Turkista...
Vanhan näköinen kirkko.
VastaaPoistaHei Hannele, hauskaa että katsoit sivuani!
PoistaKyllä, molemmat kirkot ovat Suomen mittapuun mukaan vanhoja, 1400- ja 1500-luvuilta. Lähi-idästä ja eteläisemmästä Euroopasta löytyy tuhat vuottakin vanhempia kirkkoja, jotka hyvin usein rakennettiin jonkin "pakanallisen" jumaluuden temppeliin tai sen päälle. Pyhä paikka pysyi pyhänä vaikka uskonto ja jumaluudet vaihtuivat.
Tuo taitaa olla hyvä keino totuttaa ihmisiä uuteen uskoon. Britannian saarta 600-luvulla kristillistettäessä mielellään tulkittiin vanhoja pakanallisia juhlia kristillisestä näkökulmasta, esim. germaaninen kevään juhla Easter > pääsiäinen. Ja Thorin vasara oli ihan samassa tarkoituksessa käytetty amuletti kuin sittemmin risti. Eräänlainen pehmeä lasku uskontoa vaihdettaessa.
PoistaLähi-idästä tulevat mieleeni islamilaisten pyhimysten haudat. Ihan samoilla paikoilla oli "sattumalta" esi-islamilaisellakin ajalla pyhiinvaelluskohteita.
Juuri näin Timothee, Efesoksessakin naisjumalattaren kultti oli niin voimakas että kristinuskon myötä kehitettiin jatkumo sillä että Maria matkasi vanhoilla päivillään Efesokseen ja vietti siellä aikansa kuolemaan saakka. Damaskoksen Umaijjaditemppeli seisoo aramealaisen säänjumalan temppelin, roomalaisen jupiterin, ja kristillisen kirkon jäänteiden päällä. Moskeijassa säilytetään myös Johannes Kastajan reliikkejä.
Poista