Assyriologilla on pitänyt taas kiirettä kun viime viikon surullisen uutisen ja sunnuntain ihanan seesteisen aurinkopäivän jälkeen terroristijärjestö Isis tuhosi yhden Palmyran parhaimmin säilyneistä rakennuksista ja maanantaipäivä kului tähän ja tähän juttuun. Ja vaikka haastatteluihin ja kommentointiin ei mene paljoa aikaa niin tällaiset tapahtumat järkyttävät mieltä ja jäävät pyörimään päähän. Viime päivät keskittyminen ja paneutuminen ja etenkin työhön täysillä heittäytyminen ovat olleet vähäistä, jolleivat suorastaan hukassa.
Mutta selitykset sikseen. Jo heinäkuussa sain Kulttuuri kukoistaa -blogin Arjalta "Kolmen kirjan haasteen", missä listataan kolme blogiaikana luettua kirjaa, jotka lukisi mieluiten uudestaan. Tämä oli minulle vaikea tehtävä ennen kaikkea siksi, että luen paljon kirjoja, joista en ajattelekaan postaavani. Siksi valitsinkin nyt kolme kirjaa niistä, joista olen postannut -- näin voin siis linkata postauksiini, ja laittaa tähän vain lyhyet perustelut miksi nyt loppujen lopuksi valitsin juuri nämä kolme.
Ensimmäinen oli päiväselvä: Asko Sahlbergin Herodes (WSOY 2013). Klassikko, tarina joka kestää useammankin lukukerran. Ja yhä edelleen ihailen Sahlbergin tietotaitoa, oivalluksia... miten ihminen harhailee usein elämässään kuin pimeässä labyrintissä ja miten haparoiden hänen päätöksensä syntyvät (s. 383). Vahva suositus edelleen.
Toinenkin kirja nousi pintaan suhteellisen nopeasti Merete Mazzarellan Att berätta sig själv (Schildts&Söderströms 2013), inspiraatiokirja autobiografiseen kirjoittamiseen. Ihminen on tarinoita kertova eläin ja tarinoiden kautta elämä saa merkityksen. Tähän kirjaan olen jo palannut useita kertoja ja viimeksi eilen mietin, että nyt kun pian aloitan elämäni toisen vuosisataispuoliskon, voisin tehdä sellaisen enemmän leikkimielisen "elämäni aakkoset" eli kirjoittaa kunkin aakkoskirjaimen alle asioita, mitä omasta menneisyydestäni tulee mieleen. Ja erilaisia elämäkertoja, erilaisissa muodoissa, on tullut luettua viime aikoina yhtä ahkeraan kuin ennenkin, voitte kurkata ylempänä olevaa kuvaa...
Ja kolmantena... Kolmanneksi kirjaksi en keksinyt ensin mitään. Ennen kuin tajusin, että olin vasta lukenut sen, ja postannut intoutuneesti. Tämäkään ei ole romaani, vaan tuo nimeltään hieman ärsyttävä "Jänis". Lempisanani kirjassa on bibelot, "pikku koriste-esine". Minua viehättää tällaiset patsaskojut, mutta yhtään en vapaaehtoisesti kotiini kantaisi. En yhtäkään... Näitäkin kerään virtuaalisesti, valokuvatiedostoihin.
En ole ollut kovin hyvä heittämään haasteita eteenpäin. Minusta olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, mitkä ovat olleet sellaisia kirjoja, joita olette lukeneet enemmän kuin kaksi kertaa, edes osia? Osaatteko jotain, esim. runoja, ulkoa?
Oi, tietysti luen kirjoja uudelleen ja uudelleen. Jos lukee eri ikäisenä klassikkoja, esim. Jane Austenin tai Tolstoin teoksia, oppii paljon paitsi kirjallisuudesta, myös itsestään. Kokemus on aina uudenlainen. Vanhaa ja hyvin kirjoitettua matkakirjallisuutta luen aina uudelleen suunnitellessani omia matkojani. Esimerkiksi Emil Zilliacuksen Pilgrimsfärder i Hellas (1913), Göran Schildtin Ikaros´ hav (1957) tai Waltarin Lähdin Istanbuliin (1948). Moneen kertaan luetut, tutut kirjat voivat olla myös mielialalääkettä, kuten vaikkapa Alexander McCall Smithin sympaattinen ja lohdullinen Mma Ramotswe -sarja. Yhdysvalloissa on julkaistu "The Novel Cure", eli kirja biblioterapiasta (Susan Elderkin, Ella Berthoud), jossa suositellaan osuvaa luettavaa niin mielen kuin ruumiin vaivoihin. "If you ha've been in a car accident; if you have a broken heart; if you have bad back - there are recommendations for everything". Tätä terapiaa pystyy itsekin helposti harjoittamaan valitsemalla lempikirjojaan uudelleen luettaviksi.
VastaaPoistaVoi kiitos näistä, aivan ihastuttavaa! Minä palaan myös usein Zilliacukuksen pyhiinvaelluksiin (tredje upplagan 1953, 20 + vuotta sitten näin oslolaisessa divarissa enkä ostanut, mutta käly kävi sitten hakemassa kun aloin katua...) sekä Waltarin Istanbuliin, Schildtin kirjat ovat minulle niinikään rakkaita. Georg Henrik von Wright taisi lukea Tolstoin Anna Kareninan noin kerran vuodessa, itse olen lukenut pari kertaa, Jane Austenia olen lukenut harvemmin kuin Dickensiä, George Eliotia tai Henry Jamesia. Muista sain hyviä vinkkejä, kiitos vielä kerran!
PoistaOlen pitänyt Sahlbergia jäähyllä, kun kahdesti luetun Pimeys-trilogian jälkeen luin pari vähän heikompaa romaania. Näiden suositusten pohjalta jäähyn voisi lopettaa ainakin Herodeen osalta. Ehkä.
VastaaPoistaMuuten kirjahorisontti on laajentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana niin valtavasti, ettei jo luettuihin kirjoihin ei ole tullut palattua—poikkeuksena tietysti Väinö Linnan suurromaanit. Toisen poikkeuksen muodostaa Patricia Cronen teos Pre-modern Societies. Kirja esittää esiteollisesta yhteiskunnasta tietysti yksinkertaistetun systeemin, mutta sen kautta historia on tuntunut aukeavan uudella tapaa.
Minulla on toisin päin: en ole lukenut Sahlbergiltä mitään muuta. Herodesta suosittelen Sinullekin, uskallan toivoa että tykästyt.
PoistaTämä on minullakin ongelma: uusia ja vanhoja mielenkiintoisia kirjoja tulee jatkuvasti eteen eikä moneenkaan ehdi oikein palata. Cronen kirjaa en ole lukenut, mutta nyt kirjoitan senkin ylös!
Kävin juuri eilen hakemassa "Jäniksen" kirjastosta. Minulta kesti aika monta nopeasti silmäiltyä blogiarvioita tajuta, että Jänis ei ole kevyt, sentimentaalinen sukuromaani (kaikki kunnia sellaisillekin) vaan pikemminkin muistelmateos. Myös (suomenkielisen) kirjan kansi on aika kökkö. Mutta pikkuhiljaa, kun olin lukenut ajatuksella kirjasta ainakin Saran, Katjan ja sinun blogeista niin tajusin, että meripihkanväriset silmät voisi kiinnostaa minuakin. Nyt jo aloittelin, vaikuttaa lupaavalta!
VastaaPoistaMazzaerella on tuttu, ja Herodeksen luen varmasti vielä joskus! Ja nyt muistin, että minäkin olen saanut tämän kolmen kirjan haasteen, pari varmaa tiedän, jotka haluan mainita, mutta se kolmas vielä...
Niin, siitä olen jo ennen varsinaista postausta kirjoittanut, että HS arvioi "Jäniksen" romaanina, vaikka se on saanut biografia-palkinnon, eikä siinä tosiaankaan ole mitään romaanin rakennetta. Ja oliko niin, että HYn kirjastoissakin se olisi mennyt väärään luokkaan! Ja sitten kaikista ihmisistä huolimatta kirja on ennen kaikkea esinebiografia!
PoistaHerodesta voi varmaankin lukea ja siitä nauttia monella eri tavalla. Minua kiehtoi hienoinen ironisuus ja Sahlbergin perehtyminen historialliseen aikakauteen. Uusilla lukukerroilla siitä löytää varmastni aina jotain uutta.
Avasin nuo linkit ja luin uutisjutut. Ensimmäiseen juttuun tulleet kommentit ovat aivan järkyttäviä. Some nostaa todella esiin ihmisten sivistymättömyyden ja epähienouden, tahdittomuuden, alhaisuuden ja muuta mahdollista rumaa.
VastaaPoistaSahlbergin Herodes on lukematta, Mazzarellan kirja on eräs suosikkejani ja Jänis on yhä kesken. En päässyt oikein sisälle siihen, ja nyt olen lukenut välillä muuta. Luulen, että teen uuden lukuyrityksen. :)
Tätä on Marjatta liikkeellä, sivistymättömiä kommentteja. En yleensä lue niitä, saati sitten osallistu keskusteluun siellä.
PoistaMinua viehättää "Jäniksessä" tuo esine- ja henkilöbiografian yhdistelmä ja se tapa millä de Waal alkaa perehtyä esineiden ja sukunsa historiaan. Ja erikoista oli se, kuinka vähän muut bloggarit ovat kiinnittäneet huomiota niihin asioihin, joita minä pidin tärkeänä. Ymmärsin taas olevani erilainen :).
Palmyran tilanne on kovin surullinen. Luin kummatkin haastattelusi ja sain paljon uutta, mielenkiintoista tietoa. Menetys on todellakin suuri.
VastaaPoistaMinulla on tuo Mereta Mazzarellan kirja odottamassa lukuvuoroa lipaston päällä. Taidankin tarttua siihen tämän innoittamana heti.
Ja hyvää matkaa sinulle!
Kiitos Pirkko, odotan matkaa innolla!
Poista