Palmyran arkeologian suurmiehen muistolle

Assyriologin piti tänään vihdoin postata kolmen kirjan haastevastausta, jonka sain Arjalta jo viime kuussa. Työhön uppoutuminen, artikkelin kirjoittaminen, häiritsee toisinaan näin hauskaa harrastusta kuin bloggaaminen.  Eilen, vain minuutteja ennen erään lehtihaastattelun kuvaussessiota, luin internetistä ensimmäisen uutisen palmyralaisen arkeologin Khaled al-Asaadin (1932-2015) kuolemasta. Monet lifestyle-blogit keskittyvät kertomaan vain elämän kultareunuksista (vaikka sitten hampaat irvessä). Aloittaessani tämän blogin ajattelin pääsääntöisesti kirjoittaa hyvistä ja positiivisista asioista, mutta sallin myös hieman mustemmatkin postaukset ja niitä on tänä vuonna ollut Lähi-idän tilanteen vuoksi aika useasti. Tänään heilutaan sysimustan nykyhetken ja ruusunpunaisten muistojen välillä. Ennen noita kolmea kirjaa, jotka ovat pian tulossa.

Al-Asaad oli syntyperäinen palmyralainen ja omisti koko elämäntyönsä rauniokaupungille toimien Palmyran muinaismuistohallinnon ja museon johtajana vuosikymmenien ajan. Jonathan Tubbin kuvaus entusiastisesta tutkijasta The Guardian -lehdessä on hyvin osuva, siihen ei ole mitään lisättävää. Tämän viikon tiistaina terroristijärjestö ISIS mestasi Al-Assadin ja ripusti ruumiin lyhtypylvääseen. Vanhan herrasmiehen. Eilen kotimatkalla, kuvaussession ja kirjastokäynnin jälkeen alkoi puistattaa. Näin se terrori toimii, myös niihin, jotka ovat välittömän fyysisen vaaran ulkopuolella.

Tapasin al-Asaadin muutamia kertoja heinäkuussa 2000 hänen toimistossaan Palmyran arkeologisessa museossa. En siis tuntenut häntä mitenkään hyvin, mutta päällimmäisenä on jäänyt mieleeni nimenomaan täydellinen herrasmies, ystävällinen ja aina avulias. Olin ensimmäistä kertaa Palmyrassa ja asiaankuuluvasti hän lahjoitti minulle opaskirjan, nimikirjoituksella varustettuna. Silloin kun ihminen, jonka olet itse joskus henkilökohtaisesti tavannut, puristanut kenties hänen kättään, istunut yhdessä teelasin äärellä ja keskustellut mielenkiintoisista asioista, kuolee näin hirvittävällä tavalla, koskettaa kuolema syvemmältä kuin täysin tuntemattoman. Kunnianosoitus al-Asaadille, hän kapinoi Isisin hirmuhallintoa vastaan ja maksoi siitä hengellään. Rauha hänen muistolleen.

Jälleen kerran, nöyränä elämän edessä, tunnen suurta kiitollisuutta, että sain elää auringonnousuja ja auringonlaskuja Palmyrassa, tavata sellaisia persoonia kuin al-Asaad, elää hienoja ja merkityksellisiä hetkiä. Samalla huoli muista Isisin vallassa olevilla alueilla elävistä kollegoista syvenee. Kaikki heistä ovat samalla tavalla omistautuneet oman synnyinalueensa menneisyyden tutkimiseen, rakastavat maatansa ja sen rikasta kulttuurihistoriaa. Ajatukseni heidän kanssaan tänään, samoin kuin kaikkien muidenkin, jotka kärsivät tästä murheellisesta sodasta.