Sylvia Plath kiehtoo taas

Assyriologi on ollut viime päivät niin kiinni muinaisessa ja modernissa Lähi-idässä että on ollut vaikeaa keskittyä juuri mihinkään muuhun. Kaunokirjallisuuden lukemista en ole kuitenkaan jättänyt, se on minulle erittäin tärkeä henkireikä. Mutta kuten olen tainnut joskus aikaisemminkin kirjoittaa tällä foorumilla: en postaa kaikista lukemistani romaaneista tai biografioista, toisinaan luen enemmän ja toisinaan en jaksa iltaisin kuin lukea pari sivua kerrallaan. Monesti jokin pieni yksityiskohta, romaanin aihe tai elämäkerran henkilö inspiroivat minua. Pari viikkoa sitten luin romaanin Sylvia Plathistä (1932-1963), Kate Moses, Wintering (Hodder and Stoughton 2003). Lainasin sen kirjastosta, osaksi sen vuoksi, että aikaisemmin talvella luin ihan kaupasta ostamani Andrew Wilsonin Mad Girl's Love Songin (Sylvia Plath and Life Before Ted, 2013).

Tutustuin Plathin tuotantoon 1990-luvun alussa kun asuin vielä Saksassa ja toisinaan etsin kirjakaupoista myös englanninkielisiä pokkareita ja päädyin parin ostamiseen, osittain varmaan sen vuoksi, että valikoima oli huono. Plathin runoutta en tunne niin hyvin, olen lainannut niitä kirjastoista, mutten omista yhtään hänen runokirjaansa. Sanon suoraan, että Plathin runot ovat mielestäni aika vaikeita, mutta lisäävät kyllä hänen kiehtovuuttaan luovana ihmisenä. Plathistä, sekä kirjallisesta tuotannosta että elämästä, on kirjoitettu tuhansia ja tuhansia tutkielmia ja kirjoja, häntä palvotaan, varsinkin nuorten naisten keskuudessa. Plathistä on tullut mytologinen hahmo. Nyt myöhemmällä iällä Plath on omalta kannalta kiinnostava, koska hän syntyi samana vuonna kuin äitini. Syntyi oiva kontrasti vertailla amerikkalaisen ja suomalaisen naisen elämää kunakin vuonna.

Wintering -romaanissa Moses menee eräällä tavalla Plathin ihon alle ja kertoo oman käsityksensä siitä millaista kirjailijan elämä oli vuoden 1962 viimeisten kuukausien aikana kun tämä oli muuttanut Devonista kahden pienen lapsen kanssa Lontooseen asumaan -- huoneistoon, jossa runoilija W.B. Yeats (1865-1939) oli aikoinaan asunut. Plath oli aloittamassa uutta elämää yksinhuoltajaäitinä, Devonin talosta hän oli ottanut mukaansa omenoita ja kuusi purkkia omaa hunajaa. Wintering on jaettu 41 lukuun ja ne on nimetty Plathin runojen mukaan. 

Vilkuilin romaanista kirjoitettuja arvosteluja -- ne eivät kaikki olleet mitenkään hirvittävän ylistäviä. Minua Wintering sen sijaan puhutteli useassa kohdassa. Siitä huolimatta, että tunnelma oli monin paikoin ahdistava, kuvataanhan siinä nimenomaan mieleltään epätasapainoista naista (Plathin oletetaan sairastaneen joko kaksisuuntaista mielialahäiriötä, PMSää tai molempia), joka epätoivoisesti yrittää selviytyä ja päästä elämään kiinni aviomies Ted Hughesin petettyä ja jätettyä hänet. On myös taitavasti joulukuun tapahtumien sisään rakennettuja takautumia -- parissa loihditaan silmien eteen Assia Wevill ja ne ratkaisevat hetket, jolloin tämä "toinen nainen" anasti Hughesin Plathin omassa talossa (tosin Assian lainaaman pöydän ääressä) itselleen. Plath kirjoittaa aamuvarhaisella ennenkuin lapset heräsivät ja vaativat huomion loppupäiväksi (teen sitä itsekin, etenkin kesällä kun on valoisaa), sitä käytännöllinen kätilö oli suositellut:

She wasn't sure, at first, that she could either think or write: her mind paced like an animal, desperate to flee, to connect, too frantic to do either. But something happened in those predawn mornings at her desk, some alchemy that distilled, concentrating her pain, dripping her fury into a purified essence, her own hot eau de vie. She had struggling to write like this for years. Then Ted left, and the real muse moved in. Her poems had been flaming up, sparkling, dangerous, for months. There was no sign of them stopping (s. 6).

Sylvia rakastaa WHSmithin vaaleanpunaisia muistilehtiöitä, vaaleanpunainen paperi esiintyy useassa kohtaa romaania. En siis ole ainoa, joka ei jätä yhtään vaaleanpunaista paperiblokkia kauppaan (vaikka keltaiset kelpaavat myös...)

She holds in her hand a manuscript, a stack of poems half an inch thick, composed on the reverse side of a variety of papers: crisp pink Smith College memorandum sheets; a handwritten draft of one of Ted's early plays, the calm; and the opening chapters of her own first novel... (s. 10).

Jokaista naista ja äitiä raastaa sydämestä useampi kohtaus puhelinkopissa. Plath oli tilannut lankapuhelimen asuntoonsa, mutta 1960-luvun Lontoossa se ei käynyt käden käänteessä. Niinpä asiat oli hoidettava lähtemällä kahden pienen lapsen kanssa lähimpään kioskiin soittamaan, myös silloin kun lapset ja hän itse ovat sairaita. Yksinäisyys puristaa, mutta kukaan ei vastaa hänen soittoihinsa, hän on hukannut Tedin puhelinnumeron.

No one, no one is answering. If she could set up just one tea, one visit (s. 109).

Puhelut USAssa olevan äidin kanssa ovat olosuhteiden kieltämistä, hän ei halua myöntää voivansa huonosti, tarvitsevansa apua ja kieltäytyy tarjouksesta viettää joulu äitinsä luona. Plath vakuuttaa tekevänsä kaikki tarvittavat valmistelut.

All the old traditions. I'm going to decorate the tree with cookie cutouts, glazed hearts, just like you always did, on Christmas eve, We're going to make springerle and German punch and gingerbread I've already been baking. 

...

The flat is really looking inviting and cozy, I've been sewing curtains... (p. 248).

I've got a blue theme for the decor, really elegant but simple (p. 249).

Helmikuussa 1963 Plath kaasutti itsensä saman asunnon keittiössä missä hän jouluksi vielä leipoi kakkuja ja pipareita.

Wilsonin kirja puolestaan keskittyy nimensä mukaan Plathin elämään ennen muuttoa Cambridgeen ja Ted Hughesin tapaamista. Nuori Plath oli perfektionisti, teki itselleen lukulistoja, luki eikä ainoastaan konsultoinut keittokirjoja, kirjoitti paljon amerikkalaisiin aikakauslehtiin, rakasti kauniita vaatteita ja juhli villisti. Hän ehti tehdä hengästyttävän paljon ottaen etenkin huomioon, että hän oli jatkuvasti sairaana, etenkin poskiontelotulehduksessa. Kiehtova, huippulahjakas nainen, hengästyttävän energinen. Traaginen loppu.

Plathin proosateos Johnny Panic and the Bible Dreams ilmestyi viime vuonna myös Jussi Korhosen suomennoksena. Suomalaisista bloggareista mm. Eleonoora, Katja ja Leena Lumi ovat lukeneet Plathia. Suosittelen kaikille, myös miehille :).