Eilisaamuna HSn kulttuuritoimittaja Aino Frilander huvitti assyriologia lauantaiesseellä kulttuuriturismista. Frilander tunnustaa sortuneensa taideteosbongailuun ja kuluttavansa maapallon luonnonvaroja lentämällä kaupungista ja museosta toiseen vain sen takia, että voisi muutaman minuutin ajan "ihailla" esim. Michelangelon David -patsasta ja ottaa sen kanssa selfien. Mutta eivätkö japanilaismatkailijat lainkaan mieti aiheuttamaansa hiilijalanjälkeä! Lentää nyt noin kaukaa jonnekin Eurooppaan! Jutun hyvä pointti oli se, että meidän kaikkien tulisi miettiä matkustamisiamme ekologisista ja eettisistä näkökulmista. Huoli luonnon tuhoutumisesta tuntuu olevan kuitenkin Frilanderille toissijainen. Hän ennemminkin osoittaa ylimielisesti sormellaan ihmisiä, jotka viitsivät tuntikausia jonotella davidien ja monalisojen äärelle ja sitten käyvät vain näpsimässä kamerallaan kuvia todistusaineistoksi siitä, että tulipahan käytyä. Kun kaiken voi Frilanderin mukaan käydä nykyään netissä vilkaisemassa. Mielestäni taiteennälkäinen kansa, japanilaiset mukaanlukien, ei ansaitse tällaista syyllistämistä.
Lukiessani juttua mieleeni nousi välittömästi filosofi Georg Henrik von Wrightin (1916-2003) aikoinaan paljon kohua aiheuttanut essee Viimeisistä ajoista. Ajatusleikki (julkaistu mm. kokoomateoksessa Ihminen kulttuurin murroksessa, Otava 1995, 322-352). Siinä von Wright tuomitsee sekä yksityisautoilun että massaturismin vitsauksiksi. Aurinkokylvyt etelässä tai hiihtolomat alppiympäristössä eivät ole mitään, mitä ihminen tarvitsee -- vaikka ne ehkä ovat jotakin, josta monen on vaikea luopua (s. 329). Monen elitistiseksikin haukkuma filosofi siis olisi kieltänyt rantalomat ja laskettelun, mutta kulttuurimatkailu oli hänelle asia erikseen: esimerkiksi nuorena miehenä hän kiersi (tosin laivalla ja junalla, niinkuin Frilanderkin suosittelee) yhdessä ystävänsä Göran Schildtin (1917-2009) kanssa Italiaa ja nautti taiteesta vastaanottokyvyn rajoille saakka. Mitäköhän von Wright olisi tuuminut heistä, jotka asettavat museoselfiet aurinkorantojen edelle? Tai heistä, jotka harrastavat molempia ja kenties pelaavat vielä golfia päälle?
Humanistisia aloja opiskelleiden ja etenkin tutkijoiden on erittäin helppo tehdä se virhe, että ajattelee omien henkisten tarpeidensa tai elämystensä olevan parempia tai hienompia kuin massaturistien, jotka kulkevat oppaan perässä kuuntelematta opastusta ja ovat kiinnostuneempia museoiden krääsäkaupoista kuin itse nähtävyyksistä. Voiko olla mitään ärsyttävämpää kuin suuri ryhmä ihmisiä, jotka tukkivat näkyvyyden sinulta, joka "ymmärtää" teoksesta jotain? Itse en tosiaan voi kuvitella juuri mitään ärsyttävämpää, mutta tästä syystä kuljenkin pääsääntöisesti paikoissa, joissa ei ole niin paljon turisteja tai kellonaikoina, jolloin suuret ryhmät on paremmin vältettävissä. Kaikilla on mielestäni oikeus "nauttia", oppia ja avartua matkustamisesta ja yhteisestä kulttuuriperinnöstämme sillä tavalla kuin itse haluaa. En tuomitse heitäkään, jotka tahtovat uimarannalle rentoutumaan, jokainen tekee omat valintansa. En kuitenkaan lentäisi kaukoaurinkokohteisiin, mutta kuten sanottu -- me kaikki joudumme elämään omien valintojemme kanssa.
Frilander siteeraa lisäksi Kilroy-matkatoimiston mainosta mene ennen kuin on liian myöhäistä ja liittää tämän uhkaan öljyn ja lentoturismin loppumisesta. Paljon akuutimpi ja jo ammoisista ajoista konkretisoitunut vaara sille, ettet elämäsi aikana pääse näkemään kaikkia toivomiasi taideaarteita ja maailmanperintökohteita kokemaan ovat sotilaalliset konfiktit ja terroristijärjestöt. Syksyllä 2010 en ajatellut etten seuraavana keväänä voisikaan palata Syyriaan jatkamaan tutkimuksiani. Nämä silloin Palmyrassa opastamani Suomen Ateenan Instituutin kurssilaiset eivät myöskään aavistaneet olevansa kenties niitä viimeisiä etuoikeutettuja, jotka pääsivät näkemään ja nauttimaan keidaskaupungista aavikon keskellä. Isis on viime päivinä edennyt pelottavan lähelle raunioita ja me pidätämme hengitystämme. Olisi myös sinisilmäistä ajatella, että mitkään kulttuurikohteet olisivat täysin turvassa. Siis mene ennen kuin on liian myöhäistä.
Tämä oli minusta hyvä bloggaus. Kulttuurin piirissä on minustakin ärsyttäviä ne, jotka eivät ole mieltänyt tosiasiaa, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia.
VastaaPoistaKiitos! Siksi meillä on "maailmanperintö" -- ajatus siitä, että kaikki maailman ihmiset omistavat kulttuuriperinnön ja ovat tasa-arvoisesti oikeutettuja siitä nauttimaan, mutta myös kantamaan vastuuta sen säilymisestä.
PoistaJuuri näin ja kullakin sukupolvella on vastuu säilyttää maailma jälkipolville.
PoistaKulttuuriperinnön säilyttämisessä näen paljon yhteisöllisyyttä, joka pitäisi nähdä rauhan ja sovinnon tärkeyden kautta.
Kyllä, yhteisvastuullisesti tulisi toimia, sekä henkisesti että taloudellisesti. Tästä päästäänkin melkein lempiaiheeseeni eli kreikkalaisten vaatimuksiin palauttaa Elginin marmorit Ateenaan. Mutta siitä ehkä joskus toiste :).
PoistaHyvä kirjoitus!
VastaaPoistaKyllä ihmisten pitää sivistyäkseen saada käydä ihmiskunnan sivistyksen maamerkeillä. Tähän ryhmämatkailu isoine hotelleineen ja yhteiskuljetuksineen on monesti ekologisin tapa. Jos jokainen haluava menisi joka paikkaan itsekseen omalla kulkuvälineellään, perillä harhaillen ja ehkä tietämättään käyttäytyen väärin, niin enemmänhän ne paikat siinä kuluisivat. Muistan, miten eräs tuttavapariskunta ylpeili, että he suunnittelivat itse matkansa ja menivät omin päin jonnekin moskeijaan, ei tyhmästi parvessa kulkien, mutta pääsivät kohta tarinassaan kohtaan, jossa kertoivat, miten osuivat jonkin ryhmän hännille ja saivat siinä ihan ilmaiseksi hyvän opastuksen. Pahat, tyhmät ryhmämatkalaiset kokoontuivat moskeijakäynnin jälkeen yhteiseen bussiin, joka kuljetti heidät, massaturistit, tehokkaasti hotelleihinsa näiden hyveellisten, kulttuurituristeina itseään pitävien, ajellessa ylemmyydentuntoisina kahdestaan perässä.
Frilanderille molemmat matkailijatyypit, ryhmässä ja itsekseen matkailevat edustavat samaa eli turhaa matkailua. Onko siis kaiki paitsi työhön liittyvä matkailu turhaa? Kyyninen asenne. Kaikkiko elämä pitäisi elää netissä virtuaalisesti?
Itse olen matkaillut aiemmin yksin sekä perheen ja osaperheeen kanssa ryhmämatkoilla, lähinnä rantalomilla ja nykyään yhä enemmän itse suunnitelluilla kaupunkilomilla miehen kanssa sekä kolmen sukupolven matkoilla, joilla olemme vuokranneet auton ja yhdistäneet rantaelämän ja lapsia kiinnostavat kohteet.
Ei voisi von Wright olla enemmän väärässä siinä kun sanoo, että ihminen ei tarvitse aurinkokylpyjä etelässä. :) Tässä on yksi ihminen, joka olisi masentunut Kainuun koleudessa ellei olisi keksinyt Välimeren lomia.
Minäkään en lähtisi missään nimessä jonnekin kaukomaihin aurinkoa saamaan. Välimeri on lähellä. Viime kesinä on jo ollut Suomessakin kahden - kolmen viikon hellekausia, se alkaa jopa riittää!
Toinen asia, miksi en menisi mnakoilemaan rannoille esim. Thaimaahan tai Intiaan, on se, etten siedä eriarvoisuutta. Minä häpeäisin itkuun asti, jos joku tulisi kumarrellen kantamaan minulle 'valkoiselle rikkaalle rouvalle' tippien toivossa kahvikuppia pöytään tai vihjailemaan seksipalveluista. Monet nauttivat juuri siitä, että joka puolella hääritään palvelemassa, melkein nenäkin pyyhitään.
Kiitos Marjatta! Matkailutaloudessa on tosiaan monia puolia. Jos matkustaa itsekseen tai pienissä ryhmissä, voi esimerkiksi valita majoitusta paikallisten omistamista paikoista eikä ketjuhotelleista. Silloin raha jää hyödyttämään paikallisia eikä katoa investoijien kassoihin. Ja tosiaan, me hyperborealaiset tarvitsemme etelän aurinkoa, ainakin minä, vaikken rannalla makoilemisesta niin välitä.
PoistaAll inclusive -hotellit ovat kauheita. Niissähän paikallisille ei jää paljon mitään. Mutta kyllä matkanjärjestäjien valmismatkoillakin käytetään usein pieniä perhehotelleja, mm. Turkissa olen majaillut juuri sellaisissa. Ne ovat sieltä halvimmasta päästä, kahden tähden paikkoja ja niissä on paras ja mutkattomin palvelu. Tällaisessa paikassa henkilökunta vei kuudesluokkalaisen poikani keittiöön ja tiskin taa receptioniin tutustumaan hotellin työhön.
PoistaHuomaan kirjoittaneeni epäselvästi, kun otin esimerkiksi tuon kahvikupin kantamisen. On hyvä, että ihmisiä työllistetään eikä kaikkialla ole vielä itsepalvelukahviloita. Tämä muistui mieleeni, kun Tunisiassa bouffet-aamiaisella tarjoilija saattoi ottaa kädestä kahvikupin ja kävellä vieressäni kantaen sen pöytään. Tarjoilijoilla oli niin kova kilpailu, että tuli paha mieli sitä katsellessa.
Näin se menee Marjatta, minusta on tullut ihan perheystävä gaziantepeläisen hotellinomistajan kanssa -- Turkissa kokee juuri vilpitöntä ystävällisyyttä ja joustavuutta.
PoistaYmmärsin kyllä mitä tarkoitit tuolla ylenpalttisella palvelulla :).
Hieno kirjoitus!
VastaaPoistaKiitos!
Poista