Mitä luin tänään: Vera Vala, Tuomitut.

Kesäkuun koittaessa assyriologin kiireet eivät ole juuri hellittäneet. Olen kyllä ehtinyt lukea kaikenlaista eikä kirjat uhkaa päästä loppumaan näin juhannuspyhinäkään, koska viimeksi eilen puoliso toi ensimmäisen "erän" SKSn kirjavaraston tyhjennyksestä tulevia kirjoja, ja muutakin mielenkiintoista on tarttunut sekä seminaarista että kirjakaupasta. Mutta kaikennäköiset asiat, mukaanlukien yksi suvussa tapahtunut kuolemantapaus ja hautajaiset, ovat vieneet aikaa ja huomiota.

Viime viikon ja viikonlopun ehdoton henkireikä oli siis Vera Valan uusin Arianna-dekkari Tuomitut (Gummerus 2015), josta sain arvostelukappaleen kustantajalta. Oma Arianna-innostukseni alkoi kaksi vuotta sitten sarjan toisesta osasta Kuolema ikuisessa kaupungissa, missä assyriologi murhataan. Pidin myös kovasti Villa Sibyllan kirouksesta, siinäkin liikutaan Roomassa ja muinainen mysteerikultti on taivasti punottu nykyajassa tapahtuvaan tarinaan.

Tuomitut vie meidät tällä kertaa Rooman sijasta Torinoon. Kaupunki on täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. En ole koskaan käynyt Torinossa, ja nimestä tulee lähinnä mieleen lapsuudessani inhoamani makaronit. Vala kuitenkin kuvaa paikkoja hänelle tyypilliseen vetävään tyyliin niin että kirja voisi toimia Torinon vierailun matkaoppaana. Eli Torino alkoi kummasti kiinnostamaan ja onhan siellä kirjassakin tapahtumapaikkana esiintyvä Museo egizio eli egyptiläinen museo. Kun yritin etsiä kirjakokoelmistamme jotain Torinoon liittyvää kuvitusta, oli tulos niinikään laiha. Edes yhtään Torinon kuuluisaa käärinliinaa käsittelevää teosta meillä ei ole.

Johtuen siitä, etten tämän Tuomitut -osan kohdalla kykene kommentoimaan yksityiskohtia assyriologina tai edes Rooman-tuntijana ja johtuen lisäksi siitä, että muinaisiin uskontoihin pohjautuvat uudet uskonnolliset liikkeet eivät ole erikoisalaani, kykenin tällä kertaa nauttimaan Ariannan tutkimuksista aivan "tavallisena" lukijana. Juonena Tuomitut toimii sekä itsenäisenä kirjana että jatko-osana edellisille. Arianna lähtee avustajansa Angelon kanssa Torinoon etsimään kadonnutta sukulaista, mutta muistinsa menettäneen yksityisetsivän menneisyyden kuviot, joita on tähän mennessä raotettu vain vähän, alkavat myös pikkuhiljaa aueta. Henkilögalleriaan nousee uusi tärkeä hahmo, Ariannan veli Ares, joka on jesuiitta ja työskentelee Vatikaanin tiedustelupalvelussa. Ares on erittäin kiehtovasti rakennettu, monisärmäinen persoonallisuus ja tämän jakson loppu vihjaileekin siihen suuntaan, että hän pysyisi seuraavassakin osassa mukana -- toivottavasti! 

Kuten jo yllä totesin: nautin Tuomituista kovasti. Sivumäärä on muhkea, liki viisi sataa, mutta kertaakaan ei tuntunut siltä, että tekstiä olisi tarvinnut tiivistää tai karsia. Tarina soljuu vaivattomasti ja yleisvaikutelma oli hyvin positiivinen. Kirjallisena tuotteena tämä on ehdottomasti paras Veran Arianna-dekkareista (tosin ensimmäistä osaa en ole vieläkään lukenut, joten siitä en sano mitään).

Erityisen ilahduttavaa on se, että Vala näyttää osaavan ottaa edellisistä osista saamaansa palautetta hyvin huomioon ja kustannustoimittaminen on tällä kertaa myös korkeatasoista. Lisäksi Tuomituissa on kepeän huumorin lisäksi (esim. Angelon hahmo on sympaattisen karikatyyrinen) myös syvempiä tasoja, etenkin Areksen mukaantulon ansiosta. Ystävyyden merkitystä ja uskon voimaa tuli pohdittua sekä lukemisen aikana että sen jälkeen. 

Kun viime kesänä olin sitä mieltä, että Valalla on enemmänkin lahjoja ja kapasiteettia kuin Villa Sibyllan kirouksesta ehkä saattoi ajatella, niin nyt hän on näyttävästi edennyt oikeaan suuntaan ja Vala osoittaa myös sen, ettei kangistu kaavoihinsa vaikka kirjoittaakin Ariannan tutkimuksista jatko-osina. Kyllä Tuomitut hakkaa minkä tahansa niistä Donna Leonen Brunetti-dekkareista, jotka olen lukenut (kuten jo aiemmin kerrottu, olen lopettanut niiden lukemisen jo vuosia sitten). Korkeatasoista viihdettä, suosittelen kaikille, jotka pitävät dekkareista, Italiasta ja kulttuurihistoriasta. Jään innolla odottamaan seuraavaa!