Lontoon ihmeitä ihmettelemässä

Lontoossa assyriologin aika vierähti -- liian nopeasti. En ehinyt juuri mitään aikomastani, mutta toisaalta tiesin lähtiessäni, että tämä on poikieni ensimmäinen vierailu Lontooseen, joten etusijalla on heidän lomansa ja tekemisensä. Meillä oli mahtavaa, jos en sanoisi ratkiriemukasta, sää suosi (emme kastuneet emmekä joutuneet rämpimään sateessa) ja äidistä on tietysti mukavinta myötäelää lapsien innostus, myös sellaisiin kohteisiin, joista hän ei itse välttämättä niin innostu.

British Museumissa kuopus takavarikoi kamerani, mistä päättelin, että joulupukin täytyy varmaankin tuoda hänelle oma mikäli aiomme vastedes vierailla museoissa yhdessä. Padillani sitten yritin kuvata jotain, mistä olisi hyötyä ensi viikolla alkavalla kurssillani...

Natural History Museum oil minullekin uusi tuttavuus. Ihastuin sen arkkitehtuuriin, erityisesti kattoon. Assyrialaisissa palatseissa oli varmaankin samantapaisia puupaneloituja kattoja, niistä ei ole valitettavasti säilynyt yhtään mitään.

Ja jälleen kuopus löysi mieleistään valokuvattavaa...

Isäni jalanjälkiä en siis ehtinyt kulkemaan, British Museumia lukuunottamatta. Matkan kulinaaristen nautintojen lomassa mietin hyväosaisuuttani, sitä että hänellä ei ollut puolivuosisataa sitten mahdollisuutta ruokailla samanlaisissa paikoissa kuin minulla. Kiinalaisia ja japanilaisia ravintoloita ei silloin ollut samalla tavalla enkä usko, että hän olisi edes uskaltautunut sellaiseen...

Ruoka ei tuntunut hääppöiseltä niissä paikoissa, joihin hänellä oli varaa. Toukokuussa 1963 hän kirjoittaa puolisolleen:
Kävelin sitten Kensington Gardenin ja Hyde Parkin läpi ja söin päivällistä pienessä paikassa, jossa sain ensimmäisen kerran kunnollista ruokaa täällä ollessa (yleensä liha maistuu aivan kamalalta, se on paistettu jossakin lampaantalin makuisessa rasvassa).

Poikieni rakastama sushi olisi tainnut olla liian eksoottista. Näin monta herkkulautasta tyhjensimme Hirobassa, suosittelen lämpimästi.

Poikieni kirjalliset harrastukset olivat myös syy siihen että näin myös uuden nähtävyyden: Kleopatran neulan, joka kuulemma esiintyy Rick Riordanin seikkauluromaaneissa.

Neulaa vartioivien sfinksien tassut olivat kolossaalista kokoluokkaa.

Entä lomamatkan kirjasaalis? Se jäi vaatimattomaksi, koska ennen matkaa olleet erilaiset alennusmyynnit ja hullutpäivät saivat minut ostamaan jo yhden pinon kirjoja (vasemmalla), joten olin itse hieman yllättynyt, että tuomisina oli vain viisi kirjaa. Jarruttelin hieman, sillä tiesin että Helsingin kirjamessuilla todennäköisesti en voi vastustaa yhtä tai toista kiusausta. Lukemattomien kirjojeni pinot ovat viime aikoina kasvaneet hurjaa vauhtia...