Assyriologi opettaa jälleen

On koittanut jälleen se aika vuodesta kun assyriologi opettaa. Lähi-idän arkeologian dosenttina olen pitänyt vuosittain yhden luentokurssin erilaisista aiheista. Tänä talvena tarjolla on muinaisen Mesopotamian arkistoista ja kirjastoista. Kurssin nimenä on:

Stored and Displaced Data: 

Cuneiform Tablets and Their Archaeological Contexts 

in the Ancient Near East

Mistä ovat suomalaiset arkisto- ja kirjastolaitoksemme saaneet alkunsa? Kirjoitustaidon synty nykyisen Irakin alueella n. 3000 eaa aiheutti heti ensimmäisinä vuosisatoina informaatiotulvan, jota ryhdyttiin jo heti alkuvaiheessa hallitsemaan erilaisilla tavoilla. Kaikkea tietoa ei suinkaan varastoitu, savitauluja ei usein tarkoitettu säilytettäviksi, niitä ei aina poltettu koviksi (monista tuli kestäviä vasta tulipalojen yhteydessä) ja ne heitettiin pois niinkuin omat post-it -lappumme sitten kun niitä ei enää tarvittu. Toisaalla esimerkiksi erilaisia "kirjallisia" tekstejä säilytettiin ja kopioitiin. Etenkin Assyrian kuningas Assurbanipal (668-627 eaa) kokosi oman kirjaston ja hän myös kertoo lukeneensa muinaisten hallitsijoiden piirtokirjoituksia itse.

Mutta puhuessamme ja kirjoittaessamme mesopotamialaisista arkistoista ja kirjastoista meidän tulee alati muistaa, että termejä "arkisto" ja "kirjasto" ei sinällään ollut vielä tuohon aikaan. Varhaisilla arkeologisilla kaivauksilla ei kiinnitetty huomiota nuolenpäätaulujen löytökontekstiin ja usein onkin epäselvää millaisissa rakennuksissa dokumentteja säilytettiin. Kurssini aikana käydään lävitse eri savitaulukokoelmia eri aikakausilta aina varhaisimmista löydöistä hellenistisen ajan viimeisiin nuolenpäillä kirjoitettuihin teksteihin. Minkälaisia tekstejä on löydetty ja mistä? -- nämä ovat kaksi kurssin pääkysymystä. Mitä informaatiota säilytettiin tarkoituksella ja siirrettiin seuraaville sukupolville? Kuka luki yli tuhat vuotta aikaisemmin kirjoitettuja tekstejä, joita oli kaivettu rakennusten perustuksiin? Mielenkiintoisia ovat myös kirjeet ja muut tekstit, jotka ovat löytyneet odottamattomista ja omituisista paikoista. Monen savitaulun tie kirjurin kädestä modernien museoiden varastoihin tai vitriiniin on pitkä ja kiehtova. Ja sadattuhannet dokumentit todennäköisesti yhä odottavat löytäjäänsä. Monet löytyvät nyt, ryöstökaivajien toimesta, valitettavasti.