Assyriologi vietti perjantai-iltapäivän kirjamessuilla. Tarkoituksena oli kuunnella Matti Klingeä, häneltä kun on ilmestynyt muistelmien toinen osa, mutta olin jostain syystä katsonut ohjelmaa väärin ja esitys oli jo ohitse... Sain kuitenkin hankittua Siltalan osastolta Klingen muistelmien ensimmäisen osan Kadonnutta aikaa etsimässä, sitäkään en ole vielä ehtinyt nimittäin lukea -- jouduin palauttamaan lainaamani kopion jo siinä vaiheessa kun olin vasta ehtinyt ihailemaan kirjan taittoa ja graafista ulkoasua...
Elämäkerrallista viihdyttävää jutustelua riitti kuitenkin Jörn Donnerin ja Nalle Nybergin seurassa, aivan täydelle katsomolle. Vakavampaa keskustelua käytiin hieman myöhemmin Aatos Erkon (1932-2012) elämästä Janne Virkkusen ja Aatoksesta kirjan kirjoittaneen Leena Liukkosen kesken. Aatoksen elämä kiehtoo minua valtavasti -- luin joskus kauan sitten haastattelun, jossa hän sanoi, että häntä olisi kiinnostanut opiskella mm. arkeologiaa. Miten onnekas olenkaan kun minulla on ollut mahdollisuus sekä opiskella että tehdä tutkimusta juuri niistä asioista, jotka ovat minua eniten kiinnostaneet.
Antikvaariset osastot ovat kirjamessuilla kaikkein kiehtovimpia -- uusia kirjoja lähinnä katselen ja teen mielessäni listoja toivomuksista joulupukille, niitä ei lähdetä raahaamaan kassikaupalla kirjamessuilta. Tällä kertaa hankin vain viisi kirjaa itselleni.
Ja sitten: papyrofiili ja muistikirjariippuvainen sortui ostamaan taas uuden muistikirjan, vaikkei juuri nyt tarvitsekaan yhtäään uutta.
Marianne Thun-Ericsson tekee käsin ja myös tilauksesta aivan ihastuttavia muistikirjoja, myös sisäkannet on erittäin kauniita.
Kirjamessuilla törmää ja tapaa myös ystäviin ja tuttaviin -- oli herttaista nähdä miten kaksi hiljattain leskeytynyttä ihmistä oli ilmeisimmin löytäneet toisistaan uuden kumppanin. Ilahduttavaa oli niinikään eri säätiöiden ja kulttuuri- & tiedeinstituuttien vahva läsnäolo. Villa Schildt oli paikalla, samoin Suomen Rooman instituutti ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry
Paul Osipow sykähdyttää aina, asuimme Villa Lantessa yhtäaikaa hänen kanssaan joskus 1990-luvun alussa.
Mikä on sivistysvaltion tunnusmerkki? Kulttuuri- ja tiedeinstituutit, humanistisen tutkimuksen tärkeyden ymmärtäminen. Ruotsin uusi hallitus uhkaa lakkauttaa maansa oman välimerelliset instituutit Roomassa, Ateenassa ja Istanbulissa. Allekirjoittakaa protesti tähän listaan!
Minunkin piti mennä kuuntelemaan sekä Klingeä että Donneria, mutta päädyinkin sen sijaan kuuntelemaan Laura Kolbea ja vähän myöhemmin Sari Närettä ja Jenni Kirvestä.
VastaaPoistaMinä sain pidettyä kirjahankinnat kahdessa, sen lisäksi ostin muutamia 1940-luvun "Uusi Nainen" -lehtiä, joissa oli juttua tutkittavistani tai heidän tekstejään.
Klingestä en tiedä mutta Donner ei ollut tällä kertaa mitenkään syvällinen, viihdyttävä kyllä, kuten sanottu :). Lauran kirja on myös kiinnostava, hän kuuluu tuttavapiiriimme ja jo senkin takia kirja täytyy lukea, jatkaa ilmeisesti jollain tavalla klassresan -aihetta.
PoistaSe on aina ihanaa kun löytää sattumalta jotain, mistä on töissäkin hyötyä -- kotona huomasin, että Gulinin matkakirjassa mainitaan Harri Holman antiikkikokoelmat, minua kun on pyydetty Lahteen konsultoimaan asiasta :).