Assyriologi oli päivittäisellä kävelyllään kuningas Mesilimin kanssa. Tänään on ollut myrsky ja viime päivien sateiden jälkeen nämä vielä pari viikkoa sitten kuivat lehdet ovat mustuneet silmissä.
On koittanut pimeä vaihe, adventtiajasta ja jouluvaloista huolimatta. Silloin väsyttää ja käperryn itseeni. Saatan juosta paneelien puheenjohtajana ja osallistua juhlapukuillallisille, mutta en ole täysin läsnä. Varsinkin jos ei tule lunta. Aurinkoisina päivinä imen jokaisen säteen, jos vain on mahdollisuus lähteä ulos.
Sateella ei tekisi mieli mennä edes koiran kanssa lenkille. Aikaisemmin tänään ei onneksi satanut, vaikka tuuli olikin haipakka.
Minä uskoin aistieni todistukseen:
sinä olet siinä
me kuljemme vasten myrskyä
sade kasvoihin lävitsemme
me kuljemme toistemme lävitse yksin myrskyyn
ei toivoa valon välähdystä, vain
myrskyn raju ilo
Lassi Nummi, Hengitys yössä (s. 71)
Minä tykkään näistä marraskuun väreistä. Tosin en niitä päivisin juuri näe, kun töihin lähtiessä on pimeää ja töistä palatessa on pimeää. Mutta lunta minäkin kaipaan, se tuo todellisen talven ja joulutunnelmankin.
VastaaPoistaEhkä oli väärin kirjoittaa, että värejä on vähän, onhan niitä lukemattomia, ne eivät vain ole kovin kirkkaita :). Tässä lumettomuudessa lohduttaa vain se, että menemme joulunviettoon sinne, missä on varmasti lunta ja se, että pian joulun jälkeen lumi ei sitten olekaan enää NIIN ihanaa: silloin toivoisin kevään tulevan pian...
PoistaKun katson näitä kuvia, niin minunkin tekee mieli opetella paremmaksi kuvaajaksi.
VastaaPoistaKahden ensimmäisen kuvan valot ovat huikean hienot.
Voi Marjatta, en minäkään oikeasti osaa kuvata, enimmäkseen räpsin vain. Olen innokas amatööri, kuvaaminen on hauskaa!
Poista