Resafa-Sergiopolis, myös vaarassa

Näihin kuviin assyriologi törmäsi jo syksyn alussa kaivaessaan vanhempia kuva-arkistojaan: helmikuussa 2009 olin Tiedetoimittajien jäsenmatkan asiantuntijaoppaana Syyriassa. Palmyran ja Aleppon välillä pysähdyimme toviksi  Resafassa. Resafa on, mikäli mahdollista, vielä enemmän keskellä ei mitään kuin Palmyra. Vaikka ennen se sijaitsi roomalaisen valtatie Strata Diocletianan varrella.

Kuvalähde: W. Ball, Rome in the East. The Transformation of an Empire (2000) s.313.

Muinaiset reitit kulkevat osin samoja kuin tänään, toiset taas ovat kadonneet tyystin autiomaahan.

Rakennuskannaltaan Resafa, toiselta nimeltään Sergiopolikseksi kutsuttu, on minulle hieman liian "modernia" ollakseen aivan kiinostuksenkohteiden keskiössä. Resafa/Sergiopolis kukoistivat roomalaisella ja bysanttilaisella kaudella eli 100-luvulta AD lähtien ja myös varhaisislamilaisena aikana Resafa oli keskus. Monet tutkijat ovat kuitenkin pitkään yhdistäneet Resafa -paikannimen uusassyrialaisissa teksteissä esiintyvään Raṣappa toponymiin ja ajatelleet, että myöhäisantiikkisten rakenteiden alla pitäisi jossain olla varhaisempia kerrostumia, viimeistään 800-luvulta eaa, jolloin kuningas Salmanassar III mainitsee Raṣappan kuninkaanpiirtokirjoituksessaan. Alueelta ei kuitenkaan ole löytynyt niin varhaisia jäänteitä tai materiaalia, joten tänään uusassyrialainen paikka lokalisoidaan myös toisaalle (joskaan ei yhä millekään tietylle rauniokummulle).

Minulle Resafasta on jäänyt mieleen talvinen jäätävä viima. Se ei näy kuvissa, mutta on pureutunut ihonalaiseen muistiin. Tunnelma Resafassa ei ollut kovin korkealla, tiedetoimittajat eivät oikein jaksaneet pureutua opastukseen, tällä kertaa Nadimin ohjaamana. Myöhemmin olimme molemmat sitä mieltä, että aina täytyy ottaa huomioon ryhmän vastaanottokyvyn rajat. 

Saksan arkeologinen instituutti on pitkään suorittanut Resafassa kaivauksia ja muita tutkimuksia.  Kuten kaikki kaivausryhmät Syyriassa, kenttätyöt ovat nyt sisällissodan vuoksi seisahtuneet eikä ole mitään tietoa milloin projektit konkreettisesti jatkuvat. Vaikka viimeiset vuodet ovatkin olleet otollisia nk. "jälkitöille", mm. vanhempien tutkimusten julkaisemiselle (menneisyydessä monet tutkimukset jäivät julkaisematta), on arkeologin paikka kuitenkin loppujen lopuksi kentällä.

Terroristijärjestö Isis on jo jonkin aikaa pitänyt majaa myös Resafassa. Koska tämä arkeologinen kohde ei ole niin kuuluisa kuin Palmyra, sen rakenteisiin ja alueella vielä kaivamattomaan materiaaliin kohdistuvaa uhkaa ei ole oikeastaan lainkaan uutisoitu, ASORin viikkoraporteissa vaara on toki tuotu esille. Isis käyttää Resafaa ilmeisesti jonkinlaisena sotilaallisena tutkikohtana ja yllämainitusta raportista käy ilmi, että kaivaustalon varastoja on ilmeisesti ryöstelty. Onko kukaan tarkastanut tuoreista sateliittikuvista ovatko sen varhaiskristilliset kirkot vielä pystyssä? Mitä Isis säilyttää muinaiskaupungin valtavissa vesisäiliöissä?

Kuvalähde: A. Poidebard, Trace de Rome dans le désert de Syrie: le limes de Trajan à la conquête arabe: r
echerches aériennes (1925-1932) Atlas (1934) Pl. 76.

Resafa on erinomainen esimerkki siitä, miten vaikeaa Isisiä vastaan on taistella ilmasta käsin. Jos Isis on linnottautunut muinaiskaupunkiin, lentokoneesta on paha pudotella pommeja. Ristiriitaista tässä on se, että Isis on yhtälailla linnottautunut myös Raqqan kaupunkiin, keskelle siviiliväestöä. Raqqaa on pommitettu viime aikaisten tapahtumien vuoksi entistä rajummin. Viattomat kärsivät. 

Viimasta ja innottomista tiedetoimittajista huolimatta minulla on Resafasta hyvät muistot. Kuten kaikkialta Syyriasta. Kaipaus on suuri, jälleen kerran.