torstai 17. syyskuuta 2015

Kun näkemiseltä ei ehdi postata

Yksitoista päivää olen ollut jo matkalla. Näen ja koen joka päivä niin paljon kaikenlaista etten iltaisin, vaikkei olisi mitään ohjelmaakaan, saa vaikutelmia järjestettyä niin, että niistä voisi postata jotain järkevää. Kotona sitten ajatukset loksahtavat taas kohdalleen, toivottavasti.
Tässä pari kuvaa, joilla todistan olevani vielä hengissä. Nauttien joka hetkestä, vaikka jonkin verran joutuu kohtaamaan myös asioita, joita Syyrian sota heijastaa tänne.
Kuljen täällä sellaisten ihmisten keskellä, joita monet Suomessa tuntuvat tällä hetkellä pelkäävän, vaikka suurin heistä on joutunut kokemaan todella kovia asioita. Minkäänlaista häirintää en joudu kokemaan, päinvastoin, minua kohdellaan ystävällisesti ja kunnioituksella. On aina kohdeltu hyvin, sekä Syyriassa, Libanonissa kuin myös täällä Turkissa. Eilen istuin hotellin omistajan siskon kotona illallisella, sukua oli laajasti paikalla.
Myös tuntemattomat ovat ystävällisiä. Laittaisin tähän kuvan nuoresta huivipäisestä tytöstä, joka tänään hymyili minulle kadulla. Olen outo näky, mutta outoon liikkujaan suhtaudutaan positiivisesti, ei epäluuloisesti.
Kaipaan Syyriaan. Tänään pääsin näin lähelle, taustalla oleva rauniokumpu ja kylä ovat Syyriassa. 
Suunnittelen jo ensi vuoden matkoja, tänne takaisin. Toivo paluusta antaa ensi maanantaina energiaa, kun edessä on arki ja arkiset huolet.
Vielä hetken ajan elän tässä omassa kuplassani. Keskityn yksityiskohtiin, yksittäisiin mosaiikkeihin, unohtaen suuret kuviot. Palaamisiin ensi viikolla.


6 kommenttia:

  1. Kiitos matkakuulumisista. On varmaan ihan erilaista matkustaa, kun tietää niin paljon historiasta ja tuntee arkeologisia juttuja, maiden historiaa jne. paljon syvällisemmin kuin tällainen tavallinen tallaaja. Uskoisin, että kaikesta saa paljon enemmän irti. Nautinnollista loppumatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko, huomenna lähden palaamaan! Onhan se hieman niin, että matkan anti on erilainen silloin kun tietoa on enemmän taustalla. Minulla on myös muistojen kerroksia, täältä Keski-Turkista erityisesti kaikenlaista kahden vuosikymmenen takaa. Elän uudestaan mutta löydän myös uusia asioita, sekin on aika hassu juttu...

      Poista
  2. En ole koskaan kommentoinut, kun olen siinä niin laiska. Kiitos kaikenlaisista matkakuulumisista. Oma aikani on nyt mennyt siinä että olen seurannut miten Tornio tai raja on nyt viime päivinä mahdollisesti muuttunut, kun sinne tulee pakolaisia, myös Syyriasta, mutta eniten kai Irakista. Hyvää paluumatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena, paluu sujui hyvin, nyt olen jo oman työpöytäni ääressä -- liki neljänkymmenen asteen lämpötilat enää muisto iholla :).

      Poista