Assyriologin perhe sai viime sunnuntaina uuden perheenjäsenen. Jo pidemmän aikaa nuorempi poikamme on toivonut koiraa. Emme kuitenkaan halunneet ottaa rotukoiranpentua koirien suhteellisen suuren hiilijalanjäljen vuoksi. Toiveenamme oli löytää kotia tarvitseva koira, jonka adoptoisimme.
Viikonloppuna meitä onnisti. Toivon, että koiraakin onnisti. Messiksi kutsuttu pieni romanialainen saapui taloon ja on sopeutunut tavoille todella nopeasti.
Uusi poikamme on jo ehtinyt tottua kutsumanimeensä Messi ja tunnistaa sen. Puoliso oli hieman sitä mieltä, että jalkapallosankarien ym. elossa olevien tähtien nimien antaminen koirille ei ole oikein järkevää. Assyriologi siis antoi sille uuden "virallisen nimen", joka on lähellä kutsumanimeä...
Messi on siis oikeasti Mesilim, sumerilaiskuningas Kishin kaupunkivaltiosta. Eli ja vaikutti noin 4500 vuotta ennen tätä päivää. Hänet tunnetaan parhaiten seremoniallisen sauvan nupista, johon hänen nimensä on kirjoitettu. Paljon muuta hänen elämästään ja teoistaan ei sitten tiedetäkään. Patsastakaan ei ole säilynyt, tai sitä ei ole vielä löydetty.
Yritämme tehdä Mesilimin elämästä niin ruhtinaallista kuin mahdollista. Ainoa asia, mikä minua jäi tässä prosessissa vaivaamaan: eläimet saavat kotimaassaan passin ja paperit, jos ne on asianmukaisesti rokotettu jne. Tällä passilla heillä on "viisumi" ylittää raja Suomeen ja lupa asettua asumaan. Missä vaiheessa avaamme näin avokätisesti ovemme myös kaltoin kohdelluille ja kodittomille ihmisille, esim. syyrialaisille? Muutamalle heistäkin meillä varmasti olisi tilaa. Katsoin eilen illalla Ylen Ulkolinjan vaikuttavaa ja järkyttävää dokumenttia Syyrian sisällissodasta ja valokuvaaja Niklas Meltiosta. Sen jälkeen sydämen valtasi jälleen suuri oman olemisen ja tekemisen turhuuden tunne. Kodittoman koiran adoptoiminen oli pientä. Oikeastaan haluaisin lähteä ja tehdä jotain konkreettista, auttaa hädässä olevia ihmisiä. Orkidea-assyriologi osaisi monia käytännöllisiäkin asioita, mutta ilman muodollista pätevyyttä on vaikea vakuuttaa.
Voi että, ihana kuningas Mesilim (ja nyt tarkoitan tätä karvaista kuningasta)! Onnea uuteen koiraperheeseen! Hieno ja kunnioitettava päätös antaa koti sellaiselle koiralle, joka sitä oikeasti kipeästi tarvitsee. <3
VastaaPoistaKiitos Sara! Toisissa perheissä on esim. allergioita, jolloin koira pitää hankkia karvan laadun mukaan. Silloin adoptoitu hauva tulee harvoin kysymykseen. Kyllä me koemme itsemme nyt hyvin onnekkaiksi kun Mesilim saapui taloon!
PoistaIhana Messi! Meillä on krooninen koirakuume, mutta toistaiseksi (mieheni työmatkojen vuoksi - ja lapset saavat kasvaa vielä pari vuotta) tyydymme vanhempieni koiraan, joka aina toisinaan on meillä hoidossa.
VastaaPoistaHyvää pohdintaa, jokaisen on hyvä pohtia, miten voisi auttaa.
Kyllä Katja koiran hankintaa kannattaa malttaa odottaa -- mekin odotimme todella pitkään ja teimme samoin eli hoidimme "serkkukoiria", koska halusin vähän testatakin pojan sitoutumista lemmikkiin. Ja halusin siinä mielessä myös sopivan ajankohdan etten ole ihan heti ryntäämässä työmatkalle -- voin näin kotouttaa koiran paremmin meidän perheeseen.
PoistaJa esim. Syyrian tilannetta on aika lohdutonta katsoa: monet haastatelluista sanovat, että muu maailma on unohtanut heidät, eivätkä auta. Emme niin.
Mukava koira ja hieno periaate.
VastaaPoista***
Yllätyin jokunen vuosi joistain tutkimuksista koiran hiilijalanjäljen suuruudesta.
***
Minusta korat ovat mukavia, vaikka nyt ei olekaan koiraa, lapsena meillä oli.
Kiitos Jokke. Monet muutkin ovat yllättyneet tuosta hiilijalanjäljestä, toisaalla meillä kaikilla on suurempi tai pienempi ihan riippuen siitä mitä muita valintoja teemme jatkuvasti. Koira kyllä usein kompensoi hiilijalanjälkeään tuottamalla onnea ja iloa ympäristöönsä (näitä ei kuitenkaan mitata :)) -- minulla oli israelilainen kollega ja ystävä, joka puolisonsa kanssa myös adoptoi kodittoman koiran ja hän aina kertoi kuinka paljon hänen "elintasonsa" kohosi koiran myötä. Hän menehtyi krooniseen sairauteen mutta nyt puoliso saan paljon lohtua lemmikistä.
PoistaKuningas Mesilim on hurmaava! Kun meidän suuriruhtinatar Olgamme lähti viime tamikuussa koirien taivaaseen melkein 15-vuotiaana, kodistamme tuli talo. Onneksi nuorillamme on kaksi koirutta, jotka viipyvät meillä pitkän jouluajan sekä kaikki heidän lomamatkansa ja vähän muutenkin. Emme voi juuri nyt ottaa 25 koiravuoden jälkeen koiraa, se olisi väärin niin koiraa kuin itseämme kohtaan, sillä edessä ovat reissuvuodet, mutta ovi on raollaan...
VastaaPoista(Sain Savukeitaalta vastauksen, että Virginian päiväkirjojen käännöstä aletaan selvittää heti! Minun aikani on niin kortilla, että hienoa, sanon minä. Ehkä jopa paras joululahja tuo tieto.)
Kiitos Leena, meikin tyydyimme pitkään hoitokoiriin -- halusimme testata pojan sitoutuneisuutta & toisaalla odottaa johdatusta, ie. milloin se "meille tarkoitettu" hauva löytyy. Liki työmatkoja en minäkään halunnut koiraa ottaa, nyt seuraava on vasta helmikuun alussa eli voin panostaa Mesilimin kotouttamiseen. Kyllä voitte nyt hyvin nauttia huolettomasta matkustamisesta ja sitten joskus katsoa minkälainen johdatus eteen sattuu.
PoistaMainiota, että Savukeidas harkitsee päiväkirjojen käännöstä! Se olisi giganttinen kulttuuriteko! Hyvää joulunodotusta Sinulle!