tiistai 31. joulukuuta 2019

Randomtutkijan vuosi 2019


Monet ovat ihmetelleet mitä assyriologille on tapahtunut, postaukset tyrehtyivät keväällä. Tauko blogin päivittämisessä ei tapahtunut suunnitelmallisesti vaan on ollut erittäin monen tekijän summa. Sanotaanko vaikka näin: elämä vei mennessään. Aikomuksia postata kaikennäköisestä hienosta ja mielenkiintoisesta oli hyvin usein, mutta aina tuli mukamas jotain tärkeämpää eteen. Myös energian riittävyyden kanssa on ollut ongelmia. En ole koko vuoden aikana kyseenalaistanut tahtoani jatkaa tätä blogia, mutta mitä pidempi aika kevään edellisestä postauksesta kului, sitä enemmän aloin miettiä ja suunnitella strategian vaihtoa -- kunhan olisi aikaa edes pohtia sellaista!
Postaaminen jäi, koska läheinen ja rakas ihminen sairastui vakavasti, parantumattomasti. Omat terveysvaivat esiintyvät tätä taustaa vasten naurettavina, vaikka tietenkin kaiken jaksamisen A&O on se, ettei laiminlyö omaa hyvinvointiaan. Olen todella surkea itseni hoitamisessa -- nuorena sillä ei ollut niin väliä, mutta tässä iässä se kostautuu hyvin pian :). Jokavuotinen kevätmasennukseni, joka yleensä helpottaa viimeistään vappuna, jäi päälle -- vire ei ollut eikä ole kenties vieläkään aivan entisellään. 
Postaaminen jäi, koska mielenkiintoiset työjutut oli asetettava etusijalle. Suomalaisten assyriologien tutkimushistoria on äärimmäisen kiehtovaa ja tein keväällä arkistoissa monia sellaisia "löytöjä", joita en itse ehdi millään käsittelemään. Runsas aineisto aiheuttaa informaatioähkyä. Tutkimushistorian lisäksi osallistuin toukokuun alussa Pariisin Louvressa avattuun näyttelyyn sekä kirjoittamalla katalogiin, että luennoimalla myöhäisheettiläisistä patsaista museon suuressa auditoriossa järjestetyssä seminaarissa. Kaikki meni hyvin paitsi että tekniikka oli pettää (lupauksista huolimatta) ja putosin korkeat kapeat portaat takaosassa kaksi minuuttia ennen luentoni alkua (olin iloinen ja helpottunut, että Prezi-esitykseni saatiin toimimaan ja siitä sekunnin tarkkaamattomuus...). Luennoin shokissa (vaikka kollegat kyllä väittivät sen menneen loistavasti), posttraumaattinen stressi iski vasta palattuani Pariisista Berliiniin.  Entisessä elämässäni koettu parisuhdeväkivalta & portaita alas vetäminen palautuivat mieleen ja toipuminen Louvren keikasta kesti sitten runsaan viikon. Onneksi en katkonut luitani tai saanut sydänkohtausta.
Postaaminen jäi, koska olen viettänyt intensiivisiä työskentelyperiodeja Berliinissä,  fellowna tutkijakollegiumissa. Työyhteisö "despoottivillassa" kuten opiskelijat työyhteisöä ja työskentelypaikkaamme kutsuvat, on ihanteellinen ja innostava. Kirjaprojektini on ottanut isoja harppauksia eteenpäin ja artikkeleitakin on tuloillaan. Berliinissä on mahdollisuus keskittyä näihin omiin juttuihin ja uppoudun tutkimukseen niin täysin että muille asioille jää vain vähän aikaa. 

Postaaminen jäi, vaikka olin jälleen elo-syyskuussa matkalla Turkissa ja sieltä olen usein postannut ainakin kuvia. Olen matkustanut tänä vuonna, paljolti taiteen perässä, myös esimerkiksi Mäntässä, Tukholmassa ja Pietarissa -- kaikista niistä olisi voinut tehdä useampia postauksia. Gaziantepessä ihailen ystävättäreni pyörittämän naisten kooperatiivin toimintaa: vähäosaiset naiset, myös syyrialaisia pakolaisia, valmistavat käsitöitä ja muita tuotteita, joita myydään erilaisilla messuilla ja muissa tapahtumissa. Naisilla on hyvä yhteishenki ja asenne. Toivoisin voivani auttaa heitä enemmän kuin tällä hetkellä teen -- jos minulla olisi talo samoilla kulmilla, voisin osallistua konkreettisemmin. Unelma talosta elää, elämässä pitää olla unelmia.
Postaaminen jäi, koska... Kun uppoutuu tutkimukseen, muu elämä jumittaa. Kun olen Berliinissä, kodinraivausprojekti ei edisty, kodinvaihtoprojektista puhumattakaan. Teen yhä elämän ilotarkistusta, pohdin suhdettani materiaan, erityisesti esineisiin. Olen löytänyt iloa taiteesta ja Berliinissä ollessani olen alkanut ostaa kaikenlaista kirjallisuutta, mikä liittyy myös nykytaiteeseen ja etenkin taiteen keräämiseen. Kesällä luin ahnehtien Hans-Ulrich Obristin kirjan Ways of Curating (Penguin 2015), sain siitä monta ideaa parantaa omaa elämänlaatuani vaikken ammattimainen taidekuraattori olekaan. Aina välillä päätän tarmokkaasti, että en anna elämän vaikeiden asioiden musertaa vaan teen sitä, mikä tuottaa nimenomaan iloa, toteutan innostavia asioita. Tutkin ja harrastan DIY-taidehankkeita. Yksi niistä on kaikkien Anselm Kiefer-taidekirjojen hankkiminen, jotka suinkin sattuvat tielleni. Sain myös yhden opuksen lahjaksi syksyllä. Niille hankin oman kirjahyllyn (kunhan oikea sattuu kohdalle, ts. teetän niille omalaisen), näin kokoelmasta tulee oma taideinstallaatio.

Toinen DIY-taidehankkeeni nimi on Taidekoti Valjus. Esikoinen muutti syksyllä Ouluun ja hänen opiskelijakämpässään on nyt "eka ripustus" taidetta, jota katselemaan ja siitä keskustelemaan kutsuttiin joulun alla oululaiset sukulaiset ja ystävät. Ekaa ripustusta varten hankimme uuden työn, johon totaalisesti hurahdin lokakuussa Helsinki Contemporarylla käydessäni (Heli Rekulan fotogravyyri Doggie Paws). En vielä tiedä mihin päin tulen Taidekoti Valjusta viemään, mutta yksi vaihtoehto voisi olla järjestää kesäisin pop-up -näyttelyitä taiteilijoille ja valokuvaajille, jotka etsivät vaihtoehtoista (ja maksutonta) foorumia asettaa joitain töitään esille. 
Kolmas DIY-taidehankkeeni ei liity ainoastaan kuvataiteeseen. Jatkan tämän blogin pitämistä, koska tästä tulee nyt osa Randomtutkijan päiväkirjaa. Pari vuotta sitten Marko Erola ei kestänyt parissa postauksessa ja myös Twitterissä esittämääni kritiikkiä hänen yhdessä taidekaupparikoksista ehdottomaan vankeuteen tuomitun Jouni Rannan kanssa kirjoittamastaan kirjasta Vilpitön mieli (Tammi 2017). Niipä hän Twitterissä (ennen kuin esti minut) äityi haukkumaan minua "randomtutkijaksi". Olin niin huvittunut tästä nimityksestä, että päätin heti omia sen (#randomtutkija) ja nyt aion käyttää sitä kirjoittaessani päiväkirjaa, joka risteilee autobiografian ja autofiktion sekavassa välimaastossa (vihaan sanaa "rajapinta", siksi en käytä sitä :) ). Randomtutkija pitää blogia, jota reflektoi päiväkirjassaan. Blogipostauksista tulee ensi vuonna luultavasti lyhyempiä, mutta toivottavasti niitä on tähän vuoteen verrattuna enemmän. Katsotaan mihin tämä kaikki johtaa ja mistä elämänilo löytyy.
Toivotan kaikille onnellista Uutta Vuotta 2020, paljon hyviä asioita ja kauneutta. Halatkaa rakkaitanne, se on elämässä kaikkein tärkeintä. Otan uuden vuoden vastaan jälleen kuusamolaisissa maisemissa. Tänne eivät paha maailma ja ahdistus yllä.




10 kommenttia:

  1. No eipä ihmetytä tämmöistä randombloggaajaa, että postaukset jäivät kaiken tuon aktiiviteetin alle;) Hienoa saada lukea jatkossakin sivistäviä ja asiantuntevia bloggauksiasi. Onnea ja iloa uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Leena, tapahtumarikasta tosiaan -- toisaalla tarkkailen usein sivusta kuinka "ne muut" saavat koko ajan niin paljon enemmän aikaiseksi kuin minä :). Myös sinulle paljon iloa ja onnea uudelle vuosikymmenelle!

      Poista
  2. Kuusamo on ihana paikka, samoin koko Koillismaa, josta olen kotoisin. Ihanaa lomaa sinne lumen keskelle.

    Iloista uutta kirjavuotta ja lukuiloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai & kyllä Koillismaa on erityinen, tunnen itseni aina niin etuoikeutetuksi täällä, että on mahdollisuus vetäytyä tänne. Kirjavuodesta tulee varmasti innostava, lukuiloa on aina ollut ja kirjaharrastus on henkireikäni. Onnellista ja antoisaa kirjavuotta myös sinulle!

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... suosittelen lukemaan kyseisen kirjan/ ottamaan muutoin selvää tapauksesta ennen kuin kommentoit tänne, olettaen etten tietäisi mitä "bona fide" tarkoittaa. Sitten voimme toki keskustella nimenomaan tästä tapauksesta. Rantahan oli härski talousrikollinen, jätti liikevaihdot ja verot maksamatta eikä tuntenut tuomionsa jälkeenkään mitään huonoa omaatuntoa siitä -- ilman pienituloistenkin veroista kustannettua sairaalahoitoa hän olisi nyt kuollut :).

      Poista
  4. Luin kirjoituksesi kahteen kertaan hitaasti, niin paljon siinä on sisältöä. Onpa sinulle tapahtunut paljon sekä ahdistavaa että inspiroivaa. Olet kaiken koettelevan jälkeen, tai yhtä aikaa, ollut ihailtavan aktiivinen ja idearikas.

    Toivon menestystä kaikille projekteillesi ja ihanaa että palailet myös blogimaailmaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Marjatta -- luin myös tuoreimman postauksesi & en edes alkanut tässä omassa "katsauksessani" avaamaan myös sitä, miten mieleni askartelee mm. Alholin naisten ja lasten ympärillä jne. Samoja aiheita pohdimme ja on myös tärkeää, että keskusteluihin otetaan osaa (tätä olen tehnyt jonkin verran Twitterin puolella). Elämässäni todella tapahtuu paljon kaikenlaista, koko ajan joku tilanne päällä :). Mukavaa reissua etelään -- nauttikaa valosta ja lämmöstä ja iloa tuottavista asioista!

      Poista
  5. Onpa mukava lukea taas rikkaita ja mielenkiintoisia postauksiasi! Uudeksi vuodeksi palasi myös vuoden tauon pitänyt Gregorius (”Jotain syötäväksi kelvotonta” -blogi), joka käsittelee varsin monipuolisesti kirjallisuutta. On ilo kuulla erilaisia, sivistyneitä ääniä, joita ei ole liiemmälti tarjolla. Minua ovat erityisesti kiinnostaneet kirjoituksesi taiteesta ja ihmisen suhteesta tavaraan. Tuo pop up -taidekoti on varsin hieno idea. Kauniita kuvia Berliinistä ja Pietarista! Voimia ja terveyttä uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos Jorma! Taidekodin suhteen tärkeässä asemassa on esikoinen, joka antaa vanhan äitinsä touhuta olohuoneessaan ja on jopa auttanut monessa asiassa. En ihmettelisi jos kauppatieteiden ylioppilas alkaisi myöhemmin itsekin kerätä taidetta. Katsotaan mihin tämä johtaa :)

      Poista