Ihmeellinen päivä: pakolaiskertomus ja Lux et tenebrae kantaesitys

Assyriologi on lukenut jo jokin aika sitten loppuun erään dekkarin, josta haluaa postata, muitakin kirjoja olisi jonossa. Toivottavasti ensi viikolla saan aikaiseksi. Nyt kuitenkin jotain eilisestä. Eilinen oli ihmeellinen päivä, monella tapaa.

Viime viikonloppuna tutustuin jo lyhyesti Syyriasta Suomeen tulleeseen pakolaiseen, kollegaan. Eilen hän tuli tapaamaan minua kotiini ja sain kuulla hänen tarinansa. Minua hiukan vanhempi nainen, hento olemus. Syyriaan jäi kaikki. Oma talo, puutarha, kirjat, työ, itsenäisen omillaan tulevan ihmisen ylpeys. Minä kerroin omaa tarinaani hänen kotimaastaan, paikoista, ystävistä ja kollegoistakin, jotka molemmat tunnemme. Hänen todellisuutensa on nyt pieni yksiö espoolaisessa lähiössä, ovessa ei nimeä. Yksinäisyys. Perhe muualla, hajallaan maailmalla. Onnellinen sattuma (minä haluan uskoa sen olevan johdatusta) on, että hän asuu likellä omaa kotiani. Nyt kun yhteys on syntynyt, voimme tavata toisiamme ja käydä myös yhdessä kävelemässä. Suomessa on hänen mielestään ihana rauha ja turvallisuuden tunne. Koko päiväksi jäi haikea tunnelma pinnalle, koko maailman suru ja kauneus tiivistettynä yhteen aamuun. 

Päivän toinen ihmeellinen asia oli Kirkko soikoon -festivaalin juhlavastaanotto ja sen jälkeinen konsertti Helsingin Tuomiokirkossa. Sain muutama viikko sitten kutsun sähköpostiosoitteeseen, joka ei ole ihan yleisesti tiedossa. Hieman ihmettelin kutsuvieraslistalle joutumista, mutta ajattelin että itse tilaisuudessa olisi tuttuja, jotka selittäisivät sen, että minua oli joku tässä yhteydessä ajatellut.

Toisin kävi. Juhlavastaanotolla ei ollut yhtään ainutta tuttua naamaa. Olo oli hieman hämmentynyt. Puolisoni kanssa totesimme jälleen kerran elävämme pienessä helsinkiläisessä kuplassa ajatellen, että tunnemme niin paljon erilaisia ihmisiä erilaisista yhteyksistä...

Konsertissa kuulimme Bachia (aina kaunista ja elämys kirkossa kuultuna) sekä kantaesityksen Eero Hämeenniemen teoksesta Lux et tenebrae. Musiikkiin oli yhdistetty myös valoteos. Ihastuin kovasti ja olenkin syvän kiitollinen kutsusta kukan nyt ikinä olikin varsinaisesti sen takana. Käyn harvemmin konserteissa ja nyt huomasin kuinka elähdyttävä vaikutus elävällä musiikilla jälleen oli. Pyrin nyt siihen, että lähtisin useammin juuri kuuntelemaan elävää musiikkia.

Aamun ja illan konsertin väliin mahtui tunti Kansalliskirjastossa. Se on avattu uudelleen suuren remontin jäljiltä. Tämä on yksi tärkeimmistä kirjastoista elämässäni, en ole tutkija, joka kykenee tuottamaan tekstiä kellarikomerossa vaan inspiroiva ja esteettisesti kaunis ympäristö on olennaninen. Rotondan avokokoelmissa kirjat ovat kutakuinkin entisillä paikoillaan, se tuntuu hyvältä.

Päivän valo ja pimeys -teemaan sopi kirjaston kupoli kello 17.15. Maaliskuun valon sykähdyttävä kirkkaus ja kauneus teki kipeää ja antoi toivoa samanaikaisesti.