perjantai 4. maaliskuuta 2016

Mitä luin tänään: Lotta Nuotio, Yksi miljoonista. Modin pako Syyriasta

Assyriologille lähetettiin kustantajan toimesta ja kirjailijan pyynnöstä mielenkiintoinen kirja: Lotta Nuotio, Yksi miljoonista. Modin pako Syyriasta (Otava 2016). Se kertoo yhden tarinan miljoonista eli miten nuoren syyrialaisen miehen elämä muuttui kertaheitolla viisi vuotta sitten kun maassa alkoi kansannousu, vaikka hän ei siihen millään tavalla poliittisesti osallistunutkaan. Ja miten hänelle ei loppujen lopuksi jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin paeta maasta. 


Lukukokemuksesta tuli henkilökohtaisempi ja ravistuttavampi kuin ennakkoon ajattelin. Vaikka Syyrian sisällissota on koskettanut minua ihmistasolla syyrialaisten ystävieni kautta ja olen syvän huolestunut maan kulttuuriperinnöstä ja muinaismuistoista, olen viimeisten viiden vuoden aikana vaalinut puolueettomuuttani ja kieltäytynyt kategorisesti esittämästä mielipiteitäni muista kuin kulttuuriperintöön liittyvistä asioista. Minulla on ainoastaan omakohtaiset kokemukseni Syyriasta sekä hajanaisesti hankittua tietoa sen yhteiskunnasta ja/tai konfliktin tapahtumista. En siis väitä olevani mikään "asiantuntija" -- ihmisten pariin jalkautumiseen pohjaavaa näkemystä asioista se ei kuitenkaan poista. Kirjaa lukiessani palaan kuitenkin jatkuvasti takaisin sotaa edeltävään Syyriaan, missä ulkomaalaisena tutkijana oli liki paratiisimaista liikkua. Voin palauttaa silmieni eteen sen Syyrian mitä Modikin haikeasti kuvaa. Myös silloin kaikki "tiesivät", että pinnan alla tapahtui paljon, mutta "puolueettomuuden nimissä" ei halunnut niitä asioita ajatella. 
Teoksen takakansi mainostaa tarinaa henkeäsalpaavaksi, eikä syyttä. Nuotio on onnistunut erinomaisesti keskittyessään yhden ihmisen/perheen kohtaloon sisällissodan jaloissa ja teksti tunkeutuu, jos sallitte minun käyttävän jo hieman kliseistä ja kulunutta kielikuvaa, iholle ja jopa ihon alle. Modi on tuikitavallinen syyrialainen nuori mies, keskiluokkainen, maallistunut, valmistumassa ammattiin ja sitten eräänä päivänä kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet kariutuvat kansannousuun, laittomaan pidätykseen, vankeuteen ja kidutukseen. Tämä on jo karmaisevaa luettavaa, mutta myös pako Syyriasta, oleskelu Turkissa ja ponnistukset uuden elämän aloittamiseksi Euroopassa lisäävät tarinan vaikuttavuutta: tämä kaikki olisi voinut tapahtua Sinulle. Jos olisit sattunut syntymään Syyriassa ja vaikka et olisi osallistunut kapinallisten vastarintaliikkeeseen millään tavalla. Riittää, että hallinto epäilee sinun sympatiseeraavan kapinallisia ja koska lääkärinetiikkasi mukaan kaikki haavoittuneet tulee hoitaa. Riittää, että postaat someen kuvan kotikaupunkisi sillasta. Se voi suomalaisista lukijoista kuulostaa absurdilta ja epäuskottavalta. Minä puolestani en epäile sen todenperäisyyttä hetkeäkään.

Kirjoittajana Nuotio on taitava, asettaa tarinan kertojan Modin etualalle ja vasta loppupuolella käy ilmi, että hän ilmeisesti yritti auttaa Modia pääsemään laillisesti ulos Turkista. Tekstistä ei käy ilmi se, missä vaiheessa Nuotio itse "astuu kuvaan" ja alkaa seurata tilanteen kehittymistä reaaliaikaisesti. Tietoinen valinta on ilmeisesti ollut se, ettei tekstissä aseteta ihmisen kertomusta millään tavalla kyseenalaiseksi eikä Nuotio valota lainkaan sitä, muuttuiko hänen oma käsityksesä tapahtumista kirjoitusprosessin aikana. Voin vain aavistella sitä henkistä myllerrystä mitä Modin haastatteleminen ja haastatteluiden purkaminen tekstiksi on merkinnyt. Minun teki pahaa lukea etenkin vankeusaikaa ja kidutuksia kuvaavia kappaleita, toiset taas nostivat vihaa kuten YKn pakolaisavun kykenemättömyys käsittelemään tapauksia Turkissa.

Annan kirjalle vahvan lukusuosituksen. Modin tarina on tekstinä sujuva, silti erittäin raskasta lukea, siitäkin huolimatta että siinä on "onnellinen" loppu. Me kaikki ehkä laittaisimme mieluummin pään pensaaseen ja jatkaisimme omaa turvallista elämäämme. Yksi miljoonista herättää katsomaan ympärilleen ja miettimään, missä on lähin pakolainen, mikä on hänen tarinansa ja miten kenties voisit auttaa häntä. Jakamalla yltäkylläisyydestäsi vai olemalla ystävä? 

8 kommenttia:

  1. Laitoin tämän äsken varaukseen heti luettuani kirjoituksesi.

    Olen lukenut äskettäin irakilaisen Yousif Abu al Fawzin novelliteoksen Taikalintu, jonka novellit sijoittuvat pakoreitin varrelle Moskovaan, Viroon, Pohjois-Ruotsiin ja Helsinkiin. Hän lähti pakomatkalle jo 1979 ja on saanut turvapaikan Helsingistä 1994.

    Meillä ei ole täällä syyrialaisia turvapaikanhakijoina, vaan enimmäkseen irakilaisia. Heissä on taiteilijoita, joista yhden töitä onkin esillä. Muutamat ovat käyneet kouluissa kertomassa taustastaan, uskonnosta ja sodasta sekä vastaamassa oppilaiden kysymyksiin. Yhden koulun pihaan oli tullut norkoilemaan noita rasistijengiläisiä, ns odininsotureita, ja rehtori oli käynyt sanomassa:"Menkääs nyt pojat kotiin siitä. Me toteutamme täällä monikulttuurisuuskasvatusta."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tosiaan tätä, uskon että myös Sinä vaikutut Marjatta!

      Poista
  2. Onpa ajankohtainen kirja näinä aikoina. Tekee mieli etsiä luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka painos on vissiin mennyt jo, toinen painos on tehty tai tulossa. Uskoisin, että kirjastoissa saattaa olla varausjonoa.

      Poista
    2. Minä pääsin kolmanneksi jonossa meidän vaerkkokirjastossa.

      Me naiset -lehdessä on Lotta Nuotion haastattelu, joka on otsikoitu Ihmisen tarina. Nuotio vertaa oloja jollain näkemällään bulgarialaisella pakolaisleireillä keskitysleireihin. On kylmää, lapset paljasjaloin ensilumessa, paperit kerätty pois ja samalla ihmisiltä viety ihmisarvo ja identiteetti.

      Poista
    3. Toivottavasti saat kirjan pian!
      Kyllä, näistä bulgarialaisista pakolaisleireistä oli mielestäni myös Reeta Paakkisen kirjassa Kuun ja tähden alla. Ja nyt juuri Kreikan rajalla on varmasti samanlaisia, ihmiset nukkuvat mutaliejuisilla pelloilla ym. Ei hyvä. Ja tämä kaikki tapahtuu silmiemme alla, emme voi myöhemmin väittää ettemme olisi tienneet.

      Poista
  3. Kiitos hyvästä kirjavinkistä! Luinkin tästä kirjasta jostain muualta vähän aikaa sitten ja päätin jo silloin, että tämän kirjan haluan jossain vaiheessa lukea. Hyvin kirjoitetut, journalistiset/dokumentaariset tarinat ovat mielenkiintoisia.Vähän aikaa sitten luin Nobel-voittaja Svetlana Aleksijevitsin kirjan Tsernobylistä nousee rukous - kirja oli loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä Pirkko -- tämä oli tosiaan vaikuttavaa tekstiä, monella tasolla. Mielenrauhan se voi kuitenkin viedä.

      Poista