Assyriologin viime viikko kului suurimmaksi osaksi mahavaivoja potiessa: kun odottaa sieluaan palaavaksi ja suomalainen ruoka/bakteerikanta/jotain matkalta raahattua saa mahan sekaisin ja monenlaiset tehtävät odottavat tekijäänsä ei osaa päättää sitäkään, mistä aiheesta olisi tällä kertaa hauskaa postata. Paluu arkeen ei ole sujunut ongelmitta, mutta eiköhän se tästä. Ainakin siltä osalta ollaan jo normirutiineissa, että ISIS on tiettävästi jälleen sunnuntaipäivän kunniaksi tuhonnut palasen Palmyraa, tällä kertaa keisari Septimius Severuksen aikaisen riemukaaren -- tutut surun ja turhautuneisuuden tuntemukset siis tänäkin maanantaiaamuna. Pikkuhiljaa tuho toisensa perään turruttaa...
Olen viime aikoina lukenut paljon kirjoja, jotka toisaalla ovat herättäneet ajatuksia, mutteivät sitten kuitenkaan tarpeeksi niin, että niistä haluaisi postata. Tällä rajalla kulkee myös Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013), mutta koska niin palavasti haluan laittaa tähän lempisitaattini kirjasta, päätin että tämä teos on tällaisen lyhyen maininnan ja postauksen arvoinen. Kirja sai myös äskettäin HelMet-kirjallisuuspalkinnon.
Jo parisen vuotta sitten useat kirjabloggarit (esim. Sara ja Katja) kirjoittivat Kankimäen kirjasta kohtuullisen innostuneesti ja minä huomioin sen, että siinä on kuulemma listoja. Noiden listojen vuoksi olinkin päättänyt, että kun pokkaripainos ilmestyy ja se pomppaa jossain kaupassa nenäni eteen, ostan ja luen. Listat kiinnostavat, koska listojen laatiminen on jotain, mikä yhdistää meidät muinaiseen Mesopotamiaan ja tästä aiheesta olenkin jo kerran postannutkin.
Mietin, mikä onkaan saanut sinut kirjoittamaan kaikki ne listat. On nimittäin myönnettävä, että jotkut niistä ovat todella outoja. Mikä saa ihmisen listaamaan tuntemansa puut ja vuoret ja kertomaan mielipiteensä niistä? (s. 68).
No, juuri näin ne mesopotamialaisetkin tekivät!
Listat siis kiinnostivat, ei niinkään kirjan varsinainen aihe, eli kirjoittajan vuorotteluvapaa kirjakustantamosta, hänen kirjaprojektinsa tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen Sei Shonagonin elämästä ja kirjoituksista ja päiväkirjamaiseen muotoon koottu teksti, jossa siteerataan myös paljon Sein "Tyynynaluskirjaa". Tämä ei ollut mikään "pakko lukea kirja", vaikka toisaalla jokin kiehtookin japanilaissa kulttuurissa. Ja jonain päivänä haluaisin matkustaa Japaniin, mutta toistaiseksi, esim. kirjallisella tasolla, en tunne kulttuuria lainkaan.
Löysin Kankimäen kirjasta paljon mielenkiintoista. Ja sitten oli haukotuttavia ja puuduttavia kohtia, minä kun en parhaalla tahdollanikaan aina kyennyt samaistumaan 38-vuotiaan sinkkunaisen elämään ja ongelmiin. Sielunsiskoja taidamme kuitenkin olla sen suhteen, että olemme molemmat papyrofiileja -- ihmisiä, jotka rakastavat paperia ja muita ihania kirjoitusvälineitä. Ihmisiä, joille kuulakärkikynä on kauhistus. Tämä yhdistää meidät myös Sein elämään:
Ensin valittiin paperi, jonka paksuus, koko, kuviointi ja väri vastasivat sitä tunnetilaa, joka haluttiin välittää, samoin kuin vuodenaikaa ja jopa vallitsevaa säätä. Valmis kirje taiteltiin sopivalla tavalla, ja sen jälkeen valittiin oksa tai kukka, johon kirje kiinnitettiin (s. 45).
Ja sitten kohta, joka sai minun sydämeni lyömään nopeammin:
Kaikki olisi hyvin, jos vain:
olisi aina tarpeeksi kirjoituspaperia. Kun masentuneena saa käsiinsä oikein hyvää paperia, tekee sittenkin mieli elää vielä hetken! (s. 168)
Mukava postaus! Minä innostuin Kankinmäen kirjasta, mutten minäkään niin Seistä, vaan listoista ja jonkinlaisesta japanilaisuudesta, joka Kankimäen kerronasta heijastui. Ihana kirja.
VastaaPoistaToivottavasti postausruuhka siis avautuu. Ja toivottavasti vatsavaivasi ovat ohi. Hirvittävän surullisia uutisia isiksen jäljiltä kyllä jää.
Kiitos Katja! Minä jatkuvasti merkkailen kaikenlaisiin kirjoihin, jos törmään listoihin -- tähänkin olisin voinut ympätä yhden Sylvia Plathista kertovan biografian, jossa kerrottiin hänen olleen obsessiivinen listojen laatija...
PoistaVatsavaivat alkavat olla ohitse -- minulla menee AINA vatsa sekaisin kun palaan esim. Turkista Suomeen (se on ehkä osaksi henkistä :) ), mutta näin pahasti ja pitkällisesti ei ole ollut sitten pariinkymmeneen vuoteen (silloin oli tosi paha, toin tuliaisina shigella-bakteerin). Ja kyllä, kaikenlaisista aiheista voisi postata, eilenkin kävin pitkästä aikaa leffassa ja näin Kultaisen naisen...
Hieno 'mesopotamialainen' näkökulma tuohon kirjaan :) Minä taas pidin nimenomaan siitä nuoren sinkkunaisen päiväkirjaosiosta - vaikka olenkin eläkeikäinen rouvashenkilö - koska se oli mielestäni siinä rentoa ja luontevinta kun taas tuo kommunikointi hovineito Sein kanssa maistui minulle vähän keinotekoiselta. Mutta samaa mieltä tuosta japanilaisesta kulttuurista ja ylimalkaan kaikesta tuhatvuotisesta, siitä on niin virkistävää lukea ja oppia. Kauniita kuvia!
VastaaPoistaKiitos Leena, assyriologina sitä katsoo maailmaa ja sen vinkkeleitä hieman eri taustaa vasten ja löytää usein yhtymäkohtia nykymaailman ilmiöihin. Löytämisen ilo on aina yhtä suuri :).
PoistaItse rakastuin heti sekä Kankimäen kirjaan että alkuteokseen (ts. sen englanninnokseen), ja jotenkin musta on kaunista (vaikka myös ikävää), että en pääse opettamallesi kurssille, koska samaan aikaan viereisessä talossa luetaan Tyynynaluskirjaa alkukielellä ja haluan olla myös siellä : )
VastaaPoistaNyt alkoivat kyllä kiinnostaa mesopotamialaisten 'vastaavat' listat, ehkä niihin törmään vielä joskus jossain...
Voi kiitos -- nyt kun tiedän, että kurssillani on niin paha "kilpailija" kuin Sein tyynynaluskirjojen luku alkukielellä, osaan vieläkin enemmän arvostaa sitä, että tälle kurssille on jo yli 30 ilmottautunutta. Ja ehkä ensi vuonna opetan myös jotain, joka kiinnostaa Sinua!
VastaaPoistaLuin juuri uusimman Acatiimin, oli hyvä ja valitettavan ajankohtainen juttu. Niin surullinen olo.
VastaaPoistaKiitos Helena! Juttu olisi vielä parempi, jos olisivat julkaisseet sen alkuperäiskielellä suomeksi. Nyt olivat käännättäneet sen kertomatta minulle & näyrtämättä sitä minulle ja se on milelstäni hieman tökerö... Mutta aihe on tärkeä sekä muinaisuuden että assyriologian säilymisen kannalta -- sen eteen suostuu jopa kansikuvatytöksi :).
PoistaIhmettelinkin sitä englantia, mutta noin sen levikki on parempi - sitähän meille töissäkin aina toitotetaan, että pitäs julkaista englanniksi. Kyllä kansikuvatyttönä kannattaa hyvän vuoksi olla! :)
PoistaTosiaan, minulle ei kerrottu mitään & tuollaisenaan en kehtaa sitä ulkomaille levittää -- tästä varmaan käydään vielä keskustelua siitä että jokainen, joka osaa englantia ei osaa välttämättä kääntää sitä.
PoistaJa tosiaan, assyriologian kansikuvatyttönä kannattaa olla!
Minulla kävi kerran tämä kirja kirjastosta, mutta en ehtinyt lukea.
VastaaPoistaMinulla on muutamia ohuenohuesta käsintehdystä paperista tehtyjä muistikirjoja, joihin olen kirjoittanut ajatelmia oikealla musteella.
Nuo kuviesi paperit kuivattuine kasvinosineen ja maisemineen ovat niin kauniita, oikeita aarteita!
Rakastan paperikauppoja -- ostan paljon myös ihan tavallista muistiinpanolehtiötä ym., koska kirjoitan paljon muistiinpanoja nimenomaan käsin enkä koneella. Ja ostan paperia jos se on kaunista, siksi minulle saattaa kertyä "vuosikertapaperia" -- nuokin kuvat on otettu yksittäislehdistä, jotka ovat säästyneet kun olen lähettänyt kutsuja ym. Alimmainen on kiinalaista paperia, jonka sain liki 20 vuotta sitten amerikkalaisilta ystäviltä syntymäpäivälahjaksi.
PoistaRakastuin tähän kirjaan, siis Kankimäen, enkä ymmärrä paljon mitään siitä tai sinunkaan alastasi, mutta luen näitä juttujasi aivan lumoutuneena. Miten kiehtovaa! Ja miten hienoa, että pidät blogia ja olet "kansikuvatyttö", voiko tärkeämpää missiota olla? Kun saat meidät tavikset innostumaan ja tajuamaan, että tuhansien vuosien takainen vaikuttaa tähänkin päivään, ja kokemaan oman osuutensa ketjussa, jos hyvin käy. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Sinulle Arja -- alkuperäinen ajatukseni on ollut tämän blogin kanssa oli mm. kertoa siitä, minkälaisia yhtymäkohtia meillä on muinaisten kulttuurien kanssa ja välittää välähdyksiä kaikesta siitä mielenkiintoisesta mitä päässäni liikkuu kun luen, käyn taidenäyttelyissä tai matkustan. On sykähdyttävää huomata, että olen siinä ainakin pikkuisen onnistunut. Voi että, kiitos!
Poista