Koskaan ei tiedä milloin lähtö tulee. Paitsi jos päättää lähteä itse. Veljeni teki tällaisen päätöksen, nuorena miehenä, tasan 30 vuotta sitten.
Alku ei ollut helppo. Äitini ei tiennyt odottavansa kaksosia ja veljeni olemassaolo havaittiin vasta kun kaksoisveli oli syntynyt... Hapenpuutetta ja muuta lienee ollut ilmassa. Erittäin lahjakas ja erittäin herkkä, kuvaavat häntä varmaankin parhaiten. Tavallista haavoittuvampi.
Lapsena veljeni olisi todennäköisesti tarvinnut erityishuomiota, paljon enemmän aikaa kuin suurperheen kiireisillä vanhemmilla oli hänelle antaa. Muutaman vuoden iässä hän oppi itsekseen lukemaan, Hesaria tavaten, koska nousi sisaruksiaan varhemmin, samaan aikaan äitinsä kanssa varastaakseen edes sen varttitunnin "laatuaikaa". Koulutie takkuili kun opettajat eivät aina ymmärtäneet. Jo alaluokilla verbaalisesti taiturimainen poika saattoi pyörittää aikuisia raivon partaalle. Aineen aiheeksi annettun "Matka mummolaan" veli koki typeräksi, se kuitattiin yhdellä lauseella: Mummo ei ollut kotona.
Nuoruutesi oli raju ja repivä, isämme varhainen ja äkillinen kuolema sekoitti meidän kaikkien elämän pitkäksi aikaa. Sinä teit valintasi, me muut jatkamme matkaa. Kaipaan ja muistelen Sinua lämmöllä. Olit perheemme runoilija, minä tällainen vaivainen prosaisti.
Runo Varhain tai myöhään, Lassi Nummi, Requiem (Otava 1990) 25.
Myötätuntoisia ajatuksia. Läheisen päätös lähteä on katkeraa ja surullista vielä aikojen jälkeen, ja vaikka jotain voi aika auttaa ymmärtämään, luulen, että paljon jää vastausta vailla olevia kysymyksiä.
VastaaPoistaKiitos Paula, moni on kokenut näitä katkeria ja surullisia lähtöjä, tuntenut voimattomuutta voimakkaamman edessä. Ja kysynyt niitä kysymyksiä.
PoistaMinulla ei ole oikein sanoja tähän, läheisen itsemurha on varmasti niin raskas kokemus, ettei siitä koskaan toivu täysin, kun jää niin paljon vastaamattomia kysymyksiä. Mutta kyllä minä silti nauroin ääneen tuota Matka mummolaan -ainetta. Hän oli sen perusteella todellinen toisinajattelija ja humoristi.
VastaaPoistaKyllä, toisinajattelija ja humoristi, usein myös viiltävä kynänkäyttäjä. Jos itse onnistun muotoilemaan retorisesti osuvan lauseen ajattelen aina, että veli olisi tyytyväinen :). Samalla herkkä runosielu, kauniiden ilmaisujen rakastaja.
PoistaRankka aihe. Muistan kansakouluajoilta pojan, joka oli aina väsynyt, hän ei kasvanut, häntä kiusattiin...Kukaan ei tiennyt siloin, mitä hänelle tapahtui kotona tai sitten kylä vaikeni, Jante. Hänkin teki oman ratkaisunsa ja lähti. Kuulin paljon myöhemmin, mitä yleistä arvostusta nauttinut isä oli pienelle pojalleen tehnyt, mitä julmuutta...
PoistaOtan osaa. Vanhempasi varmaan tekivät mitä jaksoivat ja osasivat.
Meidän luokalla oli tyttö, joka kirjoitti aiheesta Sauna näin: Saunassa on kuuma. Opettaja luuli hänen olevan ilkeä ja jätti lapsen jälki-istuntoon.
Tuli veljestä mieleen lause: "Miksi kirkkaimmat liekit aina sammuvat ensimmäisinä." Muistelen mm. aivan loistavaa sanoittajaa ja laulajaa Rauli Badding-Somerjokea, joka myös teki oman ratkaisunsa.
<3
Kiitos Leena! Rankka aihe, josta pitäisi ehkä puhua ja kirjoittaa enemmän. Me kaikki teimme sen mitä jaksoimme ja osasimme, ja silti jäljelle jää voimattomuus ja syyllisyys.
PoistaKyllä tuosta "Matka mummolaan"kin -aineesta nousi vissiin aika iso poru -- minä olin silloin niin pieni, etten muista. Mutta ainevihko oli paljon myöhemmin kotimme "askarteluhuoneessa", siellä minä sitä selasin ja itsekseni naureskelin :).
Oman ratkaisunsa tehneitä on paljon, myös kirjailijoissa, Sylvia Plath, Harri Sirola, Virginia Woolf...
En osaa kommentoida tuohon, mutta lähdöt säväyttävät. Katsellessani kevään kirjoja pysähdyin erään kirjan kohdalle, kyllä siinä jokin säväytti. Ja aion sen lukea. En selvittänyt, onko uusi painos vai mistä ihmeestä se kaivettu 2000-luvulta.
VastaaPoistaEilen kuulin kolmen henkilön lähdöstä, tosin normaaleista, mutta kenenkään aika ei olisi pitänyt olla vielä.
Veljesi elää muistoissasi vekkulina ja nokkelana pikkupoikana. Hän on noissa kuvissa onnellisen näkoinen. On vaikeaa tietää, mikä tai minkä kaiken summa vei elämänhalun. Joskus se on aivojen kemia, mistä emme vielä tiedä kovin paljon.
VastaaPoistaHyvää muistopäivää Sanna!
Veljesi aine tuo mieleen meidän esikoisen aineen Kotona. Hän kirjoitti: "Hanasta tulee vettä ja aina saa ruokaa." Kyselimme eikö tullut muuta mieleen. Opettaja oli kuulemma valmistellut kyselemällä, mitä kotoa saa. Tytöt olivat varmaan kirjoittaneet kodin lämmöstä ja rakkaudesta. Se meitä vähän suretti, esikoisesta kun oli kyse ja olimme vielä niin tosikkoja vanhempina. Poika sanoi vielä ylpeänä:"Mika katto multa ja kirjoitti saman."
Kiitos Marjatta, tänään olen muistellut, sääkin oli juuri samalainen kuin 30 vuotta sitten.
PoistaOlen huomannut omien poikieni kohdalla, että usein ei haluta olla monisanaisia vaan heitä viehättävät juuri tuontapaiset tiivistetyn lakoniset muotoilut :).
Kyllä, ja pojat eivät pidä "imelistä" ja epämääräisistä aiheista. Minusta tuntuu, että silloin veljesi lapsuudessa ei vielä silloinkaan ehkä osattu kovin hyvin opettaa kirjoittamista, vaan saattettiin vain antaa otsikko. On myös aika julmaa, jos opettaja kulkee seuraamassa kirjoitustyötä, mutta ei anna lisäohjeita, miten hämmästyttiin mummolan ovella ja missä mummi olikaan ja mitä sitten tapahtui. Ja minun pojan ja kaverinsa ;) kohdalla, saako joskus myös pullaa ja saunotaanko yhdessä.
PoistaEilen oli kyllä Helsingin seudulla murheellinen sää, olimme siellä käymässä. Meilläkin on märkää, mutta kuitenkin lunta eikä vettä.
Ei minullekaan vielä mitään kirjoitusta opetettu, vierastin myös imeliä aiheita, mutta kilttinä tyttönä kirjoitin niistäkin, sillä tyylillä minkä tiesin vetoavan opettajiin :).
PoistaTämä oli liikuttava postaus ,ja veljesi on tuossa kolmannessa kuvassa iloisen näköinen,vaikkei hänellä ollutkaan helppoa.Tuollaiset lähdöt ovat aina niin rankkoja omaisille.
VastaaPoistaKiitos Jael, äitini menetti parin vuoden sisään puolisonsa ja poikansa, hänelle se oli erittäin rankkaa.
PoistaSinulla on hurmaava blogi, täynnä itäisen Välimeren värejä ja tuoksuja! Tuo kolmas kuva veljestäni on otettu itse asiassa Helsingissä erää tiberialaisperheen luona, he asuivat 1960-luvulla joitakin vuosia täällä.