Herodotos, Pteria ja Kerkenes

Ennen kotiinpaluuta assyriologi vieraili vielä yhdessä paikassa, Kerkenesissä. Tunnen Geoffrey Summersin jo parinkymmenen vuoden takaa, ajalta jolloin aloitin väitöskirjani materiaalin kokoamisen ja istuin Ankarassa Brittien instituutin kirjastossa tekemässä töitä. Geoff oli silloin arkkitehtivaimonsa Françoise Summersin kanssa aloittamassa arkeologisia kaivauksia Keski-Anatoliassa, paikassa nimeltään Kerkenes ja eräänä viikonloppuna toukokuussa teimme sinne myös retken isomman ryhmän kanssa johon kuului sekä tutkijoita että brittiläisiä diplomaatteja. Nyt siitä tuntuu olevan ikuisuus aikaa ja silloin käytetyt diat ovat väreiltään haalistuneita...

Summersien elämäntyö, Kerkenesin kaivaukset ja sen ainutlaatuiset ja hämmästyttävät löydöt on jo monilta osin julkaistu täällä ja sieltä saatavilla linkeillä. Linnoitus- ja asuinpaikka, jonka ensin ajateltiin olevan varhaisempi, myöhäisheettiläisten rakentama, osoittautuikin aika nopeasti myöhäisemmäksi, 600-luvun lopun luomukseksi. Myös käyttöaika jäi lyhyeksi -- Kerkenes tuhoutui jo 500-luvun eaa puolivälissä, eikä sitä asutettu uudelleen ennenkuin bysanttilaisena aikana. Olen seurannut Kerkenesin tutkimuksia tiiviisti kaikkien näiden vuosien aikana ja minua on usein kutsuttu kylään tässä välissä, mutta vasta nyt, Summersien eläköitymisen kynnyksellä, aikataulut osuivat jälleen yhteen ja sain viettää kaksi ihastuttavaa päivää Kerkenesissä. Paikka oli vielä vaikuttavampi. Kiitos Geoff ja Françoise vieraanvaraisuudesta & ystävyydestä, kiitos myös Adam Kryszenille mukavasta seurasta!

On todennäköistä, että kreikkalainen historiankirjoittaja Herodotos (n.485-420 eaa) mainitsee kuuluisassa historiateoksessaan Kerkenesin Pteria-nimisenä paikkana, Summers kirjoitti aiheesta pätevän artikkelin jo tutkimusprojektinsa alkuvaiheissa eivätkä sen jälkeen tulleet löydöt ole kumonneet tätä hypoteesia. Pterian kaupungin historiaan liittyy kaksi suurta nimeä -- lyydialaisten kuningas Kroisos ja Anatolian sitten kokonaan valloittanut persialaiskuningas Kyros (ks. tämä postaukseni). Herodotos kirjoittaa mm. näin:

Kuljettuaan joen yli Kroisos sotajoukkoineen saapui niinkutsuttuun Pteriaan Kappadokiassa. Mainuttu Pteria on vahvin paikka tässä maassa ja sijaitsee lähellä Sinopen kaupunkia, joka on aivan Pontos Euxeinoksen luona. Sinne hän asettui leiriin ja hävitteli syyrialaisten maita. Ja hän valloitti pterialaisten kaupungin ja teki heidät orjiksi, valloittipa myös kaikki sen ympärillä olevat paikat sekä ajoi syyrialaiset, jotka olivat vallan viattomat, kodeistaan ja konnuistaan. Mutta Kyros keräsi sotajoukkonsa, liitti puolelleen kaikki välillä olevat kansat ja lävi Kroisosta vastaan. Vaan ennenkuin sotajoukko lähti marssimaan liikkeelle, hän lähetti airueita ioonilaisten luo ja koetti houkutella heitä luopumaan Kroisoksesta. Ioonilaiset kuitenkaan eivät taipuneet siihen. Kun sitten Kyros tuli ja asetti leirinsä Kroisosta vastaan, niin he mittelivät toistensa voimia Pteriassa. Siellä syntyi ankara taistelu, ja useita kaatui molemmin puolin; lopulta, kun heidät yllätti yö, he erosivat kumpaisenkaan puolen saamatta voittoa (I,76, suomennos Edvard Rein).

Me vierailimme myös Yozgatissa, missä Kerkenesin löytöjä säilytetään museossa, osa on laitettu esille, kuten tämä pienehkö hallitsijapatsas, julkaistu täällä.

Myös fryygialaiset piirtokirjoitukset olivat mielenkiintoisen näköisiä.

Museossa oli myös kaikenlaista muuta mielenkiintoista, vanhan talon kattomaalauksia ja puisia kaappeja oli restauroitu.

Pihassa köllötti valtava leijona (roomalaisaikainen) ja museon johtaja Hasan Şenyurtilla on syytä olla ylpeä museostaan. Mahtava paikka!

Aikaa oli myös tutustua Kerkenesin ympäristöön. Valtavaa Uşakli-nimistä rauniokumpua tutkivat italialaiset kollegat Stefania Mazzonin johdolla ja savitaululöydösten perusteella on syytä olettaa, että tämä paikka oli heettiläisten säänjumalan kulttipaikka Zippalanda (säänjumalaa palvottiin siis monissa eri paikoissa...).

Täällä tutkimukset ovat vasta aluillaan ja todella korkean, ihmisen aikaansaaman kulttuurikerrostuman edessä (tässä noin 6000 vuotta) assyriologi tunsi taas historian ja arkeologisen tutkimuksen konkreettisesti luissa ja ytimissään...

Eivätkä mitkään valokuvat voi välittää sitä hengästyttävää maiseman kauneutta, mitä Kappadokialla on runsain mitoin tarjota. Elämäni parasta aikaa.

Ja kun palaa näihin samoihin maisemiin, tietää tehneensä aikoinaan sekä oikean uravalinnan että oikean väitöskirjan aiheen. Kunpa olisi nyt enemmän aikaa tehdä aikamatkoja vanhoihin diakokoelmiin, sieltä kun voi löytyä tällaisia...