maanantai 12. toukokuuta 2014

Rooman sateet, koirat ja muita kuvia

Roomassa voi toisinaan sataa lohduttomasti. Tosin tätä ei usein tapahdu toukokuussa. Assyriologi vietti sateisen vapunjälkeisen perjantain parissa Rooman museossa -- tosin viihdyn museoissa myös aurinkoisina päivinä. Pääni toimimattomuuspäivät jatkuvat edelleen ja saatte tälläkin kertaa tyytyä enemmänkin visuaaliseen postaukseen. Onneksi olen kuitenkin saanut läppärini korjattuna takaisin, kiitos siitä Tectorin osaavalle huoltoporukalle!
Edellisessä postauksessa oli ravintola Guston herkullinen mereneläväpasta. Tähän on pakko laittaa ravintolassa ruokailleet koirat, jotka olivat aika hellyyttäviä tyyppejä. Viime kuussa havaitsin, että myös helsinkiläiseen Café Engeliin ovat koiravieraat tervetulleita, ihan sisälle asti. Olen aina pitänyt Engelistä ja tänä kesänä Kuningas Mesilimkin varmaankin otetaan sinne ainakin kerran mukaan, sen verran hyvin hän osannee käyttäytyä...
Myös Roomassa kahvilat ja baarit ovat lempipaikkojani. Erityisesti pidän tiskeillä roikkumisesta -- aina ei tarvitse istua alas vaan voi pistäytyä nappaamassa kahvin tai lasillisen proseccoa ja tarkkailla baristan työskentelyä kahvikoneen ääressä ja kuunnella paikallisten keskustelua. Nämä kaksi tarjoilijaa Palazzo Massimon liepeillä sijaitsevassa baarissa...
Rooman valot ja varjot -- voisin viettää kokonaisen päivän Pantheonissa ja seurata aurinkotäplän hiljaista liikettä sen seinillä.
Rooman kivimonumentit: olen alkanut katselemaan niitä aivan uudella silmällä. Rooman runsaus sallii kiinnostuksen kohteiden ja näkökulmien vaihtelut, loputtomasti. Nyt katselen etenkin sitä, mikä on aina ollut ja pysynyt esillä, läpi pimeän keskiajankin.
Enkä voi yhtään postausta Roomasta laittaa ilman että mainitsisin upean ja ihanan instituuttimme, tuon kukkulalla olevan Villa Lanten. Juhlien aikana otin myös tämän kuvan loggiasta, josta siis näkee todellakin koko Rooman, myös Pantheonin kupolin.
Ja juhlaseminaarin jälkeen me "seniorit" ruokimme opiskelijoita pizzalla Trasteveressä. Matka aperitiiveiltä pizzeriaan kulki antiikkisen piirtokirjoituksen kautta. Keskustelu käännöksestä kävi vilkkaana.
Viikon päästä olen jo ollut kaksi päivää Turkissa...

11 kommenttia:

  1. Olipa kiva kuvamatka luonasi kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että viihdyit Maria! Vaikka en ehtinyt paljoakaan kuvata vajaan viikon aikana, voisin tehdä vielä monta kuvapostausta Roomasta. Ja uusi matka Turkkiin on edessä -- tosin opiskelijoita opastaessa aikaa kuvaamiselle on huomattavasti paljon vähemmän kuin silloin jos haahuilee itsekseen...

      Poista
  2. Olipa tosiaan ihanan näköisiä koiria! Kuningas Mesilimin vierailusta Café Engeliin olisi myös hauska kuulla aikanaan. Onhan Engel hieno ja perinteikäs paikka, mutta Mesilimistä taitaa tulla ensimmäinen kuningas, joka siellä vierailee :)

    Ehditkö muuten kysellä Roomassa paavi Johannan tarinasta ja sen todenperäisyydestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan kyllä raportoida kun kuningas Mesilim kunnioittaa Engeliä läsnäolollaan :).
      Muistinpa tosiaan kysyä Suomen Rooman instituutin johtaja Tuomas Heikkilältä paavi Johannasta ja hän kertoi kirjoittaneensa aiheesta jopa lyhyen artikkelinkin teoksessa: Laura Kolbe et al. (toim.) Meillä Euroopassa. Juhlakirja professori Päivi Setälälle 20.1. 2003 (Otava 2003) s. 360-370 (= Paavitar Johanna ja muita kirkkonaisia). Heikkilä on sitä mieltä, että paavitar Johanna ei ollut historiallinen henkilö, mutta lue koko juttu, siinä on paljon mielenkiintoista asiaa!

      Poista
    2. Kiitos kun muistit kysyä Paavi Johanna asian. Mielenkiintoista, että sellainen ollaan sittemmin keksitty.

      Ja paljon kiitoksia sohvamatkasta Roomaan ja mukavaa matkaa Turkkiin!

      Poista
    3. Eipä kestä Bleue, tarinoita & kuvia Roomasta riittää vielä, mutta ensin tulee tosiaan tämä Turkin matka, vaikka se tuntuu näin ennen anopin hautajaisia todella kaukaiselta ja epätodelliselta, semminkin kun appi on myös sairaalassa ja voi lähteä jopa ennen hautajaisia.

      Poista
    4. Kylläpä elämä nyt koskettaa teitä tälläkin tavalla, voimia kovasti. Kävin itse vasta isovanhempani hautajaisissa, joten muisto on tuore. Kuoleman edessä sitä ollaan kaikki niin alastomia, mikään kokemus tai tieto ei auta, avuttomia me kaikki... Se on häkellyttävää.

      Poista
    5. Kiitos Bleue ja appikin tosiaan lähti pari päivää sitten -- olivat anopin kanssa erottamattomat niin elämässä kuin kuolemassa.

      Poista
    6. Voi että, vetää sanattomaksi. Otan osaa. Olen ymmärtänyt, että yhdessä lähteminen on ilmeisen yleistä yhdessä pitkään olleille. Voimia surunne keskelle.

      Poista
    7. Sanattomaksi vetää tosiaan. Siinä, että vanha pari lähtee yhdessä, on kuitenkin minusta myös jotain valtavan kaunista ja liikuttavaa. Omaisille se on tietysti kaksin verroin raskaampaa. Otan osaa.

      Poista