maanantai 5. toukokuuta 2014

Kun läppäri menee rikki Roomassa...



 Kun läppäri meni viime viikolla rikki Roomassa, ei assyriologi voinut postata mitään, vaikka aikaa siihen olisi saattanut ollakin. Tänään, maanantaiaamun lumi- ja räntäsateisessa Espoossa, laitan taas vain pari kuvaa matkalta, koska hoitamattomat työvelvollisuudet estävät pidemmät pohdinnat ja jos aivan rehellisiä ollaan -- vuoden 2008 MacBook Prolla on jotenkin hankalaa ja vaivalloista edes tehdä postausta... Pitäkää siis kaikki peukut pystyssä, että Tectorin huolto, joka loistavasti osasi korjata omenaläppärini vuonna 2008, laittaa koneeni nopeasti käyttökuntoon tälläkin kertaa.

Rakastan Roomaa sen monien ihmeiden ja ihmeellisen kauneuden vuoksi. Kaupungin ikuisuus tulee ilmi etenkin siinä, että monet asiat eivät ehdi yhden ihmiselämän aikana muuttua. Siispä lempiravintolat ja monet liikkeet eivät yhtäkkiä häviä tutuilta paikoiltaan. Tällä kertaa en joutunut pettymään kuin kuuluisan Herderin kirjakaupan kohdalla: vielä tammikuussa 2011, kun viimeksi kävin Roomassa, tein siellä ostoksia ja nyt ikkunoita peittivät paperit. Saksalaisen sanomalehden Die Weltin artikkelissa arvellaan, että halpalentoyhtiöt matkalaukkurajoituksineen estävät turisteja ostamasta kirjoja ja johtavat osaltaan sellaisten kulttuuri-instituutioiden kuin Herderin kirjakaupan häviämiseen Roomasta. Häpeäkseni minun on tunnustettava, että ostin tällä matkalla vain pari kirjaa juuri liikapainon pelossa -- ainakin kaksi jäi ostamatta kun painoivat noin kolme kiloa kappale...
Suomen Rooman instituutin säätiön hallituksen puheenjohtaja
Tuomas M.S. Lehtonen pitämässä juhlapuhetta 
Kirjojen hankintaa esti tehokkaasti myös itse matkan tarkoitus, eli Suomen Rooman Instituutin, Villa Lanten 60-vuotisjuhlat. Juhlallisuuksia ja ohjelmaa riitti maanantaista torstaihin, joiden näyttämönä oli itse instituuttirakennus, Gianicolon kukkulalla sijaitseva renessanssihuvila (ylimpänä Villa Lante Kapitoliumilta kuvattuna), josta kaikki suomalaiset voivat olla ylpeitä. Suurlähettiläs tosin kutsui sitä illallisella virheellisesti kulttuuri-instituutiksi (tutkijalle se kuulosti lähestulkoon kirosanalta) -- Villa Lante on säätiönsä sääntöjen mukaan kuitenkin tiedeinstituutti vaikka se toki harjoittaa myös kulttuuritoimintaa, mutta vain toissijaisesti. Yhtäkaikki: assyriologille tällä tutkija- ja taiteilijayhteisöllä oli aikoinaan ratkaiseva rooli tutkijantien ja -identiteetin synnyssä. 
Tiistain juhlaillallisen ravintolan väki oli taikonut tilaisuuteen sopivan kakunkin.
Kuten tavallista, minulla olisi tusinoittain kuvia, joista on vaikeaa valita. Tähän postaukseen laitan vielä yhden Villa Lantesta, kaikille niille, jotka eivät vielä ole tätä ihanaa paikkaa saaneet henkilökohtaisesti kokea -- tältä paikalta voi nähdä koko Rooman kaupungin, niinkuin roomalainen runoilija Martialis epigrammissaan totesi.
Esitän siis nöyrän kiitokseni koko instituutin ja säätiön väelle -- järjestitte upeat ja ikimuistoiset juhlat, joista puolisoni ja minä nautimme surullisesta perhetilanteesta huolimatta! Eläköön Villa Lante ja sen tiedeinstituutti!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan -- viimeinen lounas nautittiin superhyvässä Gustossa.

2 kommenttia:

  1. Oi Rooma, ihana kaupunki (ja aivan mielettömän herkullisen näköinen pasta). Juuri mietittiin mieheni kanssa Pariisissa ollessamme eurooppalaisia suosikkikaupunkejamme ja kyllä minulle ykköseksi nousi Rooma, vaikka Pariisikin oli ihana ja Berliini mielenkiintoinen, samoin kuin Lontoo. Rooma vain on jotain niin käsittämättömän hienoa, että sitä on vaikea selittää.

    VastaaPoista
  2. Niin Jaana, Rooma on kyllä (Istanbulin, Aleppon ja Damaskoksen rinnalla :) ) minunkin ykköskaupunkini, ehdottomasti. Pariisia rakastin nuorena tyttönä ennenkuin pääsin 1987 ensimmäistä kertaa Roomaan. Berliini on ihana, asuuhan siellä rakas ystäväni, muttei kilpaile yllä mainittujen neljän kanssa millään lailla.
    Lontooseen minulla on -- niinkuin olen jo monesti eri yhteyksissä todennut -- viharakkaussuhde: siellä on paljon kiehtovaa mutten kaipaa sinne samalla tavoin kuin Roomaan tai muualle.
    Ja tuo pasta OLI myös herkullinen eikä vain näyttänyt siltä...

    VastaaPoista