torstai 24. huhtikuuta 2014

Ennen kuolemaa

Rakas Leena-anoppi,

eilen jätin Sinut raskain mielin Ouluun, oli palattava takaisin tänne etelään. Pääsiäisen pyhäpäivät olivat Sinun oma via dolorosa, yritin parhaani mukaan auttaa sinua kantamaan ristiäsi, mutta tunsin ja tunnen yhä suurta voimattomuutta kun en kyennyt enempään. Olit urhea.


Täällä Espoossa kevät oli ottanut lämpimien kelien vuoksi aimo harppauksia. Monissa puissa on nyt ihanan näköisiä silmuja ja vihreys alkaa peittää alleen alkukevään haaleat värit. Rannan ikivanha omenapuukin työntää uutta elämää.
Lähtösi tapahtui pian sen jälkeen kun olin ottanut nämä kuvat ja palannut kotiin. Ajattelin Sinua ja kaikkea huolenpitoasi, jota olet meille kaikkien vuosien aikana runsaskätisesti jakanut. Kiitos.


Nyt olen sytyttänyt kynttilän ja lukenut Lassi Nummen runoja, niistä myös Sinä pidit kovasti. Erityisesti tämä kosketti minua tänään:

Ennen kuolemaa
varjojen kolmas valtakunta:
kauhun, tuskan, hämärtyvän taivaanrannan,
Onko se viimeinen kuva joka meille jää maailmasta? ainoa
tosi? ja vapahdusta vailla?
Elämän petoksen
läpikotainen paljastuminen 
loputtoman silmäräpäyksen 
satimessa, vailla toivoa, lohdutusta, armoa?

(Lassi Nummi, Elämän puutarha 2 )

Olisin toivonut Sinulle lempeämpää lähtöä, mutta uskon, että nyt voit levätä rauhassa. 
Requiescat in pace, valkovuokot kukkivat Sinulle tänään.

14 kommenttia:

  1. Ihmisen osa: ei helpolla käy tämä elämä ... Voimia sinulle ja koko perheelle!

    VastaaPoista
  2. Otan osaa suruusi. Voimia eteenpäin.

    VastaaPoista
  3. voimat eivät kaikkeen riitä, ihanaa aikaa nyt

    VastaaPoista
  4. Voih, jotain tällaista ounastelinkin. :( Otan osaa! Paljon voimia suureen suruun! <3 <3

    VastaaPoista
  5. Voi miten surullista, kyynel jos toinenkin nousi silmään tätä lukiessa. Teit varmasti kaiken voitavasi anoppisi hyväksi ja hän varmasti tiesi olevansa sinulle tärkeä. Osanottoni koko perheellesi.

    VastaaPoista
  6. Otan osaa! Voi, miten kauniita kuvia, luonto herää ja ihminen kuolee.

    Tulin juuri eilen tätini hautajaisista Porista. Hän kuoli 11 kuukautta veljensä eli minun isäni kuoleman jälkeen, molemmat keväällä ja yhtäkkisesti sydämen tehtyä työnsä loppuun. Koen, että hautajaiset on hyvä ja tarpeellinen juhla. Elämä lähtee uudelleen uomiinsa. Ihmiset vahvistavat toisiaan jaksamaan ja katsomaan eteenpäin.

    Voimia sinulle Sanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta,
      syöpä on siitä ikävä sairaus, että kuolema on silloin harvoin yhtäkkinen. Hautajaiset ovat tosiaan tarpeellisia, nyt on vielä epävarmaa pääsenkö työmatkan vuoksi saattamaan anoppia.

      Poista
    2. Sanna hanim ve ailesi,

      Allah rahmet eylesin. Osanottoni koko perheelle.

      Ismo Istanbulista

      Poista