perjantai 3. tammikuuta 2014

Suomen Sveitsissä

Assyriologi on vaihtanut hetkeksi majapaikkaa Kuusamon rajojen sisäpuolella ennen kuin huomenissa on aika aloittaa kotimatka. Vesikelit kääntyivät pikkupakkaseksi ja järven jää valkoiseksi vähäisen lumisateen ansiosta. Valoa on silti erittäin vähän, koska taivas on ollut paksussa pilvessä.
Eilen järvimökissä selasin vielä sinne kertynyttä kirjallisuutta. Ilmeisesti appeni hankinta on Aaro A. Nuutisen Suomen Sveitsissä (WSOY 1932), vaasalaisen opettajan ja toimittajan matkakertomus Kuusamon maisemiin.
Kirja huokuu ajan henkeä kirjoitustyyleineen ja mustavalkoisine valokuvineen ja antaa kiehtovan kuvan Kuusamon ainutlaatuisesta luonnosta ja sen ihmisistä kahdeksan vuosikymmenen takaa.
Silloin ei Rukan rinteitä koristaneet valot ja hiihtohissit eikä nykyisen kaupungin keskustassa ollut juuri muuta kuin puukirkko.
Paljon ovat ajat muuttuneet -- muuttunut on Kuusamo myös viimeisten neljän vuosikymmenen aikana, joista minulla on tästä maisemasta muistoja. Tätini ja setäni toimivat rajakylässä opettajina ja koulutyttönä ajoin mm. postiautolla siskoni kanssa Oulusta Kuusamoon. Maitolaitureille jätettiin ja niiltä haettiin maitotonkkien lisäksi postit...
Matkailu on Kuusamossa kasvanut räjähdysmäisesti. Alue tarvitsee ja sen asukkaat ansaitsevat matkailutulot, mutta herkän luonnon suojeluun tulee myös kiinnittää huomiota. Kaivosteollisuuden uhat lymyävät taustalla. Toivottavasti Kuusamo säilyy sellaisena paratiisina, joksi lontoolainen oppi-isäni sitä aikoinaan kuvaili. Jo viime vuosisadan alussa Kitkajärvi oli etelän herrojen suosittu lohipaikka. Nuutisen kirjassa eräs etelän herra kuvaa tuntojaan:
Ja tiedätkö, hyvä veli, tämä Kitkajärvi, tämä Kuusamo kokonaisuudessaan, on minulle jo monena kesänä ollut jonkinlainen pakopaikka, pyhiinvaellusseutu, jonne olen aina vuosittain koettanut päästä joksikin kesäiseksi kuukaudeksi, tahi edes pariksi viikoksi, en suinkaan yksinomaan saalistuksen takian, vaan... niin, sinä kyllä ymmärrät ja tiedät miksi... Monesti pääsy on ollut hankalaa ja vastuksellista, mutta olen tullut vaikka "läpi harmajan kiven", kuten ainakin rakastunut armaansa luokse, sillä omnia vincit amor -- rakkaus voittaa kaikki (s. 158-159).
Myös minulle Kitkajärvi merkitsee pakopaikkaa hektisestä maailmasta, poissa kaikesta pahasta. Vaikka toisaalla olo on kuin pupulla, joka pistää päänsä pensaaseen. Piiloon ei tässä maailmassa oikein enää pääse. Ei edes menneisyyteen.
Jäähyväiset Kuusamon maisemille tällä kertaa. Kuningas Mesilim kävi testaamassa savusaunan ulkopenkin, kesän odotuksessa. Sitä ennen on tulossa monta matkaa sekä Italian maille, Turkkiin että Lähi-itään (joille koira ei kyllä pääse mukaan :).

9 kommenttia:

  1. Voi, kylläpä kuningas Mesilim poseraa ihanan näköisenä! (Huomasin edellisen kommenttini jälkeen kirjoittaneeni hänen nimensä tähän saakka johdonmukaisesti väärin. Nolotti.)

    VastaaPoista
  2. No tuo nyt ei haittaa lainkaan Ellen -- harvapa tuntee varhaissumerilaisia kuninkaannimiä niin hyvin :).

    VastaaPoista
  3. Voi miten kaunis sinisenharmaa, autio maisema, vaikuttaa rauhan paikalta. Ja mitä mahtaa Mesilim miettiä? Ilme on erittäin älykäs ja terhakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta, kesällä värejä on enemmän :). Luulenpa, että Mesilim miettii tässä jäisiä tassujaan ja sitä että josko nyt pääsisi mökkiin lämmittelemään...

      Poista
    2. Ehkä Mesilim miettii siihenastista elämäänsä ja kuinka siitä on yhtäkkiä tullut niin ihanaa... :)

      Poista
    3. Kiitos Ellen, toivottavasti näin on :) -- ainakin pyrimme kovasti siihen, että Mesilimin vuodesta tulee parempi kuin edelliset!

      Poista
  4. Mikä rotu kuningas Mesilim on? Laita valjaat heti kun löydät sopivat. Meri löysi sheltti Taikalleen valjaat, kun koiruus oli 7 kk. Se on koiralle paljon mukavampaa ja ainakin meidän Olga lopetti kiskomisen kun vaihdoin valjaisiin ja flexiin.

    Ai että Suomen Sveitsi;) Sisareni käy Kuusamossa joka suvi valokuvaajamiehensä kanssa kuvaamassa Sulon karhuja, joita minäkin olen saanut joskus esitellä blogissani.

    Minä asunkin Suomen Salzburgissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuningas Mesilim on ihan oma rotunsa, olemme ristineet sen "BW foxspaniel" :). Eli arvioni mukaan mustavalkoista spanielia ja kettuterrieriä. Tarkkaa ikääkään emme tiedä. Valjaita olen katsonut, hankin sellaiset pian. Mesilim kulkee hihnassa ihan kivasti eikä kisko paitsi useasti hylätyn koiran traumoineen ei vielä osaa ohittaa kaikkia koiria mallikelpoisesti. Mutta älykkäänä koirana oppii nopeasti :).

      Nuutisen kirja on tosiaan hauska, niin aikansa kuva. Sulon karhuja en ole vielä koskaan käynyt katsomassa.

      Poista
    2. Mesilimillä on tosiaan spanielin silmät, tummat, lempeät ja älykkäät. Spanieleilla on myös enemmän luonnetta kuin moni uskoisi :)

      Poista