Assyriologi palaa vielä tämän viikon EMMAssa esillä olevaan näyttelyyn Birger Kaipiaisen keramiikasta sekä Harri Kalhan erinomaiseen, samettiseen kirjaan (SKS 2013). Sekä kirja että näyttelyn työt herättivät niin paljon erilaisia assosiaatioita myös muinaiseen esineistöön, että niitä on tuotava vielä muutama esille.
Teos, joka teki minuun joutsenen ohella suurimman vaikutuksen oli tämä istuva kaunotar. Se assosioituu päässäni lukuisiin muinaisiin patsaisiin, jotka on kuvattu istuvassa asennossa ja heettiläis-luuvilaisessa ikonografiassa juuri jumalattaret kuvattiin usein istuvina. Myös "kuolevaiset" saivat omia kivipatsaitaan, toisinaan miniatyyrimuodossa, kuten tämä Pohjois-Syyrialaisesta Tell Halafista löytynyt.
Istuvan naisen pää ja silmä ovat myös erittäin lähellä etenkin Tell Brakista löytyneitä nk. "silmä-idoleita" (eng. eye idols).
 |
| Kuvalähde: M. Fortin, Syria, Land of Civilizations (1999) s. 279 |
Näillä Kaipiaisen luomuksilla ei ole mitään muuta funktiota kuin olla koristeina. Minulle tuli niistä kuitenkin mieleen kaikenlaiset mesopotamialaiset kulttiparafernaliat -- erityisesti uusassyrialaiset suitsukeastiat, joita on kuvattu kaksin kappalein esimerkiksi kuningas Assurbanipalin (668-n. 627 eaa) kuuluisassa "puutarhareliefissä".
 |
| Kuvalähde: J. Reade, Assyrian Sculpture (1983) s. 68. |
Nämä muinaiset suitsukeastiat eivät kuitenkaan läheskään aina olleet keramiikasta vaan metallista valmistettuja. Upeita kappaleita on löytynyt esimerkiksi nk. "lyydialaisesta aarteesta".
 |
| Kuvalähde: I. Özgen/J. Öztürk, Heritage Recovered. The Lydian Treasure (1996) s.114. |
Hauskoja rinnastuksia! :-)
VastaaPoistaJuu, en voi juuri missään näyttelyssä enää käydä tai taidetta katsella ilman että pää assosioi töitä ja yksityiskohtia johonkin muinaiseen... Ei mitään uutta auringon alla?
PoistaMielenkiintoisia tosiaan! Juuri noinhan sen kai "kuuluukin" mennä, eli että historia auttaa tulkitsemaan nykypäivää. Rakastan historiaa ja museoita, mutta käyn harvoin taidenäyttelyissä, koska tunnen olevani taiteen suhteen aivan onnettoman tietämätön. Ehkä nyt pitäisikin käydä jossain taidenäyttelyssä katsomassa, tuoko jokin mieleeni jotain museoissa näkemiäni ihanuuksia... Eihän niiden esineiden välisten samankaltaisuuksien tarvitse välttämättä olla "oikeasti" olemassa muualla kuin yhden katsojan mielessä, eihän?
PoistaNo ei tietenkään Ellen -- taiteesta tulee nauttia juuri omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta & tärkeintä on se, minkälaisia kokemuksia ja elämyksiä haahuilut museoissa, näyttelyissä ja gallerioissa itse vierailuista saat. En minäkään tiedä nykytaiteesta oikeastaan mitään, mutta esim. monilla kuva-aiheilla on pitkä jatkumo muinaisuudesta nykypäivään. Renessanssista alkaen taitelijat käyttivät myös paljon antiikin ajan töitä pohjanaan, taiteessa käytetään jatkuvasti samaa materiaalia uudestaan ja uudestaan. Minusta se on kiehtovaa ja antoisaa!
PoistaTotta! Itse nautin erityisesti, kun huomaan toistuvia teemoja kirjallisuudessa. Esimerkiksi Akilleuksen kohtalo toistuu Niebelungeinlaulussa ja tavallaan myös Eddassa...
PoistaNo sitten Sinun täytyy Ellen lukea Linda Boström Knausgårdin Helioskatastrofi: useat kirjablogistit eivät osanneet yhdistää isänsä päästä syntyvää tytärtä mininkään aikaisempaan...
PoistaKiitos vinkistä!
PoistaNyt kun satun muistamaan, kysyn vielä, oletko joskus lukenut Faros-kustannuksen kirjoja? Faros on turkulainen pienkustantamo, jota johtaa TY:n kulttuurihistorian professori, ja joka on erikoistunut vanhoihin klassikoihin ja "unohdettuihin helmiin".
Nyt en suoralta kädeltä osaa sanoa olenko lukenut Faroksen kustantamia kirjoja -- lukemiseni ovat pitkälti sitä sun tätä & lisäksi luen paljon kaunokirjallisuutta alkuperäiskielillä (ruotsi, saksa, englanti, vähän ranskaa & italiaa).
Poista