torstai 9. tammikuuta 2014

Heettiläiset UNESCOn Memory of the World -teoksessa

Loppiaisena assyriologi haahuili pohjoisesta palattuaan Akateemisen kirjakaupan ALEssa. Sieltä tarttui mukaan UNESCOn maailmanperintöosaston julkaisema teos Memory of the World. The Treasures that Record our History from 1700BC to the Present Day (2012) vajaan kymmenen euron hintaan. 
Kirja koostuu UNESCOn "maailman muistiksi" listaamista kirjoituksista ja kartoista ja vaikken muutoin olekaan mikään tällaisten kirjojen ystävä, ajattelin että tästä voisi toisinaan nopeasti tarkistaa jotain faktoja tai sitten kirjaa voisi huvikseen selailla ja löytää jotain sellaista eksoottista ja inspiroivaa, jonka olemassaolosta ei aikaisemmin ollut mitään hajua. Ja koska julkaisija oli itse UNESCOn hyvämaineinen organisaatio, ajattelin saavani rahoilleni vastinetta.

Jo kotimatkalla autossa aloin selata kirjaa ja järkytys oli suuri kun heti ensimmäisen osuuden The Hittite cuneiform tablets from Bogazköy kohdalla huomasin kuvituksen, ts. kuvien ja kuvatekstien olevan täysin pielessä! 

Aukeaman vasemmanpuoleisella sivulla on kuva nuolenpääpiirtokirjoituksesta ja kuvateksti Ancient Hittite cuneiform script. No eihän tuo ole heettiläistä nuolenpääkirjoitusta lainkaan, vaan yksityiskohta persialaisesta kivipiirtokirjoituksesta (heettiläiset eivät koskaan kirjoittaneet nuolenpäitään kiveen, ainoastaan savitauluihin tai metalliin, ts. nuolenpäillä kirjoitettuja heettiläisiä tekstejä ei ole tähän mennessä löytynyt). Persialaiskirjoitus on assyriologille heti tunnistettavissa merkkien muodosta sekä siitä, että persialaiset ainoana nuolenpäitä käyttäneenä kulttuurina erottivat jokaisen tekstirivin toisistaan viivoilla. Kotona otin esille Shirazin lentokentältä aikoinani 20 dollarilla ostamani kahvipöytäkirjan, jossa on kauniita kuvia Persepoliista. Alle kahden minuutin löysin eräästä seinästä täysin vastaavan tekstinpätkän (persialaiset toistivat samoja tekstejä useitakin kertoja).
Eikä tässä vielä kaikki. Myös aukeaman oikeanpuoleisen sivun kuva ja teksti eivät täsmää. Kuvassa on Boğazköystä noin parinkymmenen kilometrin päässä olevan toisen heettiläiskaupungin (muinainen nimi tuntematon) Alaca Höyükin sfinksein koristeltu portti. Portti on heettiläinen, muttei kuvaa Hattusasin sfinksiporttia niin kuin kuvatekstissä väitetään...
Hattusas/Boğazköyn oma sfinksiportti näyttää restauroinnin jälkeen tältä (sfinksi on kopio nykyään Boğazköyn museossa seisovasta sfinksistä, joka pitkään asusti Berliinissä):
Kuvien lähteeksi kirja ilmoittaa ilmeisesti kuvatoimiston nimeltä "Images & Stories" (joka ei heti googlaamalla löytynyt). Näyttäisi siltä, että tämä pulju on onnistunut huijaamaan UNESCOa ja/tai HarperCollins -kustantajaa myymällä julkaisuoikeudet kuviin. Aukeaman tekstin sisältö on sinällään suhteellisen korkealaatuinen ja oikea (vaikka parista yksityiskohdasta voisikin keskustella). Siitä huolimatta voi vain ihmetellä miten UNESCOn, arvostetun ja laatukriteereistään erittäin tarkan organisaation kontrolli on pettänyt tällä tavalla? Kysymys on uskottavuudesta: jos minä heettiläisten asiantuntijana oitis bongaan tämänkaltaisia virheitä, voinko luottaa kirjan muihinkaan teksteihin ja kuvateksteihin, niistä minulla kun ei ole samanlaista tietoutta saatavilla.

9 kommenttia:

  1. No johan on. Eikö tuosta kannattaisi informoida kustantajaa? Kyllähän kuka tahansa - jopa Unesco - voi tulla huijatuksi kerran, mutta on onnetonta, jos Unescon kaltainen järjestö käyttää jatkossakin noin kyseenalaisen kuvatoimiston palveluita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai laitoin palautetta UNESCOon, en vain tiedä menikö se oikeaan osoitteeseen :). Tuntuu hassulta, että he listaavat maailmanmuistin kannalta tärkeitä monumentteja eikä heillä näytä olevan niistä edes omaa kuva-aineistoa, onhan heettiläisten pääkaupunki myös maailmanperintökohde. Toinen vaihtoehto on se, että kustantaja (Collins) on pyytänyt luvan saada sylkäistyä ulos UNESCON nimissä hyvin myyvän kirjan ja he vähät välittävät tietojen oikeellisuudesta.

      Poista
    2. Toivottavasti saat vastauksen. Tässä tapauksessa UNESCOn tulisi kyllä kiittää kohteliaasti tärkeästä tiedosta.

      Poista
  2. No olipa kirja.Luin vasta tämän bloggauksen.

    Onko niin, että jos kirjalla ei ole kunnon tekijää tai toimittajaa niin tällaista tapahtuu?

    Itse en tiedä oikeastaan mitään heettiläisistä enkä nuolenpääkirjoituksista, mutta jos lähden selvittämään "faktaa" yritän löytää useita lähteitä. Tässä tosin ei riittäisi asiantuntemus edes etsiä lähteitä.

    Toiseen asiaan: historiallisissa romaaneissa minusta on usein varsin hataria tulkintoja ja viihteellisiä käänteitä, ja se on taiteelliselta kannalta monesti perusteltua. Ongelmaksi se minusta muotoutuu, jos joku pitää sitä lähes totena, tosin historia on aina tulkinta, mutta kyllä jotkin asiat ovat tai eivät ole.

    VastaaPoista
  3. Näin Jokke tapahtuu usein silloin, kun kysymys on yksityisistä kustantajista, jotka tekevät populaareja kuvatietoteoksia, joissa ei pyritäkään mihinkään hirveän korkeaan tasoon. Sellaisia en hanki itselleni kuin äärimmäisen harvoissa tapauksissa (esim. kun kirja sisältää jonkin kuvan jostain esineestä, jota en muualla ole nähnyt). Kun julkaisijana on UNESCO, olisi odottanut korkeampaa laatua.

    HIstorialliset romaanit ovat tosiaan hyvin laajaskaalaisia siinä, miten faktatietoa käsitellään -- jos sitä käsitellään ollenkaan. Hyvä kirjailija on huolellisesti tutustunut tutkimuskirjallisuuteen, mutta voi silti tehdä hauskoja ja yllättäviä "omia tulkintoja" ilman että minun lukunautintoni menee. Tästä esimerkkinä on nyt Asko Sahlbergin Herodes, ammattilaisen työ.

    VastaaPoista
  4. UNESCO:n Maailman muisti-ohjelman kuvapalvelu toimii siten, että kohteen ehdottajan tulee toimittaa kohteesta ohjelman päätöksentekevälle elimelle IAC:lle (International Advisory Council) kuvia, joiden tulee olla UNESCO:n vapaasti käytettävissä tiedotuksessa ja julkaisemisessa. Ehdotuksen kohteen listaamisesta tekee yleensä Maailman muisti-ohjelman kansalliskomitea, tai jos sellaista ei ole, kohteesta vastaava organisaatio. Nyt joku on mennyt pahasti pieleen jossain vaiheessa.

    Suomen kansalliskomiteaa ollaan parhaillaan perustamassa. Toistaiseksi listalla on kaksi kohdetta, Kansalliskirjastossa oleva Nordenskiöldin karttakokoelma ja yhteisenä ehdotuksena Venäjän, Puolan, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Liettuan kanssa tehty ns. Radziwill-suvun kirjasto. Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjasto (nyk. Kansalliskirjasto) sai vuonna 1829 lahjoituksena Pietarin tiedeakatemialta noin 1300 tähän kokoelmaan kuuluvaa kirjaa. Lahjoituksella paikattiin Turun Akatemiassa tuhoutunutta yliopiston kirjastoa. Suomesta on valmisteilla ainakin kaksi uutta esitystä listalle.

    Ostin muuten minäkin tuon kirjan...

    Jussi Nuorteva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jussi selvennöksistä: koska monet muutkin kuvat ovat kaupallisesta kuvapalveluista, arvaukseni on, että Unesco on antanut vapaat kädet kustantajalle tehdä kirja & oikeat kuvat ovat siellä heillä kuvapankissa. Hattusahan on myös maailmanperintökohda & eikä DAI ole takuulla lähettänyt heille kuvaa Alacan sfinksiportista :). Sama pätee tietysti kirjoituskuvaan... Nolo juttu

      Poista
  5. Unescon Mermory of the Worldin sivustolta löytyy lisätietoa kohteesta. Ohessa linkki tekstiosaan: http://www.unesco.org/new/en/communication-and-information/flagship-project-activities/memory-of-the-world/register/full-list-of-registered-heritage/registered-heritage-page-8/the-hittite-cuneiform-tablets-from-bogazkoey/#c187076

    Kuvien vastaavuutta en ehtinyt tässä vaiheessa tarkistamaan, mutta Sanna on varmasti oikeassa arvioidessaan, että kuvatoimitus on tehty ammattitaidottomasti.

    Jussi Nuorteva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän "virallisen" sivun listan vasemmalla sivulla on kuva heettiläisestä savitaulusta, aivan niin kuin pitääkin.
      Tapaan ensi viikolla Hattusasin kaivausten johtajan Andreas Schachnerin Firenzessä. Pitää varmaan ottaa asia puheeksi hänen kanssaan, kun Unescolta ei ole tullut mitään vastausta :).

      Poista