Eilen assyriologi vietti rauhoittavan hetken EMMAssa, katsomassa näyttelyä Kuriton kaunosielu eli Birger Kaipiaisen keramiikkaa. Pikkutyttönä kävelimme usein silloin kirjapainona toimineen WG-talon ohitse. Samalla tiellä oli vastapäätä pikkuruinen popcorn-tehdas, jonka tuotteita myytiin kaupoissa kapeissa muovipusseissa. Tässä kulmassa Tapiolaa tuoksui siis usein popcorn...
Lapsena ja nuorena naisena en juurikaan arvostanut Kaipiaisen töitä -- mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän niistä viehätyn. Myös anopilla on Kaipiaisen vateja ja pidän niistä todella paljon, näin se maku vuosien varrella muuttuu. Etenkin värit ja yksityiskohdat viehättävät tavattomasti. Tänään näen myös paralleeleja muinaiseen Anatoliaan ja Syyriaan, mutta en nyt kykene avaamaan niitä lukijoille ja haluan vielä perehtyä paremmin upeaan Harri Kalhan kirjaan, jonka mainitsinkin jo edellisessä postauksessani. Tyydyn siis lataamaan tähän muutaman kuvan ja suosittelen näyttelyä kaikille, jotka eivät siellä vielä ole käyneet. Työt ovat esillä 12. tammikuuta saakka, ei päiviä riittää vielä loppiaisenkin jälkeen!
Kaipiainen rakasti rönsyjä ja ornamentteja, värejä...Lapislasulin sininen on lempivärejäni, kunhan minun ei täydy käyttää sitä vaatteissa...
Kun ulkona on harmaata ja pimeää, Kaipiaisen maailmassa perhoset lentävät ja kukat kukkivat!
Kaipiainen käytti paljon peilejä.
Näiden Kaipiaisen punaisten kukkien myötä toivotan Rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille!
Upeita teoksia.
VastaaPoistaHyvää Joulua
Samoin Sinulle Jokke!
Poista