lauantai 6. huhtikuuta 2013

Mitä tapahtui eilen: Bellinossa ja Kirjavassa Linnussa

Tukka on, varsinkin naisille, pääasia. Monet puhuvat huonosta tai hyvästä tukkapäivästä ja jos on huono tukkapäivä eivät muutkaan asiat tahdo oikein sujua. Maailmalla kulkiessani olen huomannut, että miehet muistavat minut pääasiassa hiuksieni perusteella: jos hiukseni ovat ensikohtaamisessa olleet lyhyet, he eivät tunnista minua pidemmillä hiuksilla ja päinvastoin. Opiskellessani Tübingenissä pitkät vaaleat hiukset symboloivat professoreille (suurimmalta osaltaan miehiä) kiltteyttä ja kunnollisuutta. Kun sitten "silloin jo exäni" tuli ja leikkasi ne lyhyiksi, olivat reaktiot aika lailla tyrmistyneitä. Hiukseni ovat lyhentyneet ja kasvaneet säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Äidilläni oli elämänsä ajan valtavan pitkät tummat hiukset ja hänen tavaramerkkinsä oli muhkea nuttura takaraivossa. Kunnes hän sairastui syöpään ja sairaus vei hiukset. Leikkautin silloin omanikin lyhyenlyhyiksi ja vasta nyt olen pikkuhiljaa rohjennut kasvattaa niitä pidemmiksi.

Palattuani Suomeen 21 vuotta sitten löysin itselleni hyvän kampaajan läheltä uutta asuinpaikkaani. Sen jälkeen hiuksiini ei ole kajottu missään muualla kuin BELLINOssa, Hietalahdenkadulla = http://www.bellino.fi/ Tarjalla on ollut olennainen rooli sekä hyvässä arjessa että kaikissa elämäni isoissa tapahtumissa sen jälkeen: häät, HYYn lukuisat vuosijuhlat, PPOn vuosijuhlat, väitös, promootio ja TPn valtiovieraluillallinen jne.

Eilen istuin jälleen Tarjan tuolissa.


Muinaisessa Lähi-idässä hiukset olivat myös pääasia. Varsinkin hallitsijoilla on aina kauniisti kammatut hiukset:
Salmanassar IIIn hiustyyliä, 800-luvun eaa puoliväli. Korkeus 1,9m.
Patsas löydetty Assurista, Istanbulin arkeologinen museo Inv. 4650

Erityisesti pidän kuitenkin Kreikan arkaaisen ajan patsaiden kampauksista:
Nuorukainen nimeltä Kroisos, löydetty Anavyssoksesta. Korkeus: 1,94m.
Ateenan Kansallismuseo Inv. 3851.

Muinaisessa Assyriassa hiuksia käytettiin myös rituaaleissa, jotka nykyihmisestä vaikuttavat erikoisilta ja jännittäviltä poppaskonsteilta. Jos haluat tietää miten hiukset liittyvät noituuteen ja sotaan niin lue Daniel Schwemerin artikkeli englanniksi tästä:
http://www.altorientalistik.uni-wuerzburg.de/fileadmin/04080300/_temp_/Schwemer_Iraq_69.pdf

Ennen Bellinoa poikkesin Yrjönkadulla antikvariaatissa nimeltä Kirjava Lintu. Miltei aina tarttuu jotain mukaan. Eilinen löytöni oli Arthur Hjeltin ja Felix Jonassonin kuvakirja Raamatun Maisemia (1929).
Neljän euron edulliseen hintaan. Esipuhe huokuu mennyttä maailmaa, se alkaa sanoilla:
Raamatun merkkipaikat ovat meille kaikille lapsuudestamme nimeltä tunnetut. Useat näistä paikoista ovat meille yhä tuttuja, eivät tosin Raamatusta vaan Lähi-idän eri kriisien, sotien ja konfliktien tapahtumapaikkoina. Hjeltin mielestä palestiinalaiset maisemat ovat pitkälti samanlaisia kuin Jeesuksenkin aikaan. Mutta: Sitävastoin ei tarvinne mainita, että automobiilit, jotka ovat Palestiinassa yleisessä käytännössä, ja petroolikanisterit, joita Palestiinan naiset valitettavasti mielellään käyttävät vanhojen, koristeellisten saviruukkujen sijasta, ovat uuden uutukaisia ilmiöitä, jotka huonosti sopeutuvat maan raamatulliseen luonteeseen. Edellisessä postauksessani jo mainitsinkin sen, että rakastan vanhojen mustavalkoisten kuvien tunnelmaa. Vaikutuksen tekee edelleen monien paikkojen unenomainen tyhjyys -- tänään asutuskeskukset ovat paisuneet  ja peittäneet alleen laajoja alueita. Hjeltin kokemat maisemat ja tilat ovat varmasti lähempänä raamatullisia todellisuuskuvia.
Damaskoksen tie ei enää näytä tältä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti