sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Missä kävin tänään: Ahti ja Maija Lavonen Didrichsenillä


Assyriologi kävi tänään perheensä kanssa taidenäyttelyssä Didrichsenillä Helsingin Kuusisaaressa. Toukokuun puoleenväliin saakka siellä on taiteilijapariskunta Ahti ja Maija Lavosen töitä. Ahti Lavonen (1928-1970) oli taidemaalari ja Maija Lavonen (1931- ) on tekstiilitaiteilija. Marie-Louise ja Gunnar Didrichsen olivat henkilökohtaisessa yhteydessä Ahti Lavoseen ja hankkivat aikoinaan kokoelmiinsa useampia Lavosen töitä. Nämä työt lienevät olleet kimmokkeena tämän näyttelyn kokoamiselle.
Kun luin tästä näyttelystä jostain lehtijutusta, oli heti selvää, että tämä on nähtävä. Ahti ja Maija Lavonen ovat täydelleen vanhempieni ja appivanhempieni sukupolvea (Ahti, isäni ja appeni syntyivät kaikki 1928) ja etenkin appivanhempieni taidemieltymysten yksi haara kulki samaa linjaa Lavosen suunnan kanssa. Tästä johtuen kotiimme onkin kulkeutunut yksi Ahti Lavosen työ.

Maija Lavosen tekstiilitaide oli sen sijaan minulle uusi tuttavuus. Olin vaikuttunut etenkin näistä valopunostöistä, ne ovat omaperäisiä ja taidokkaita. Myös ryijyissä on valopilkkuja.
Ennen tätä näyttelyä en ollut nähnyt Ahti Lavoselta yhtään työtä missä kirjaimet tai kirjoitus ovat missään roolissa. Nyt ihastuin erityisesti töistä, joissa oli erinäköisiä glyyfejä. Taiteen ja tekstin yhdistyminen on ikivanha juttu -- sumerilaiset ja egyptiläiset aloittivat tuhansia vuosia sitten kirjoittamaan patsaisiin tai muihin kivisiin taideteoksiin ja itse näen kaikki "kirjoitetut" taideteokset jonkinlaisena jatkumona muinaisille monumenteille.
Näyttelyn lisäksi Didrichsenin kauniissa talossa on aina ilo käydä. Sunnuntai-iltapäivä oli siis täydellinen. Esillä oli taiteen lisäksi kirjallista parafernaaliaa -- Ahti Lavosen joulukortteja sekä kirjoja, joihin Ahti Lavonen suunnitteli kannet. 
Näyttelystä on saatavilla upeasti taitettu kirja -- sellainen on minulle "pakko saada" -esine, kirjahullu kun olen. Lämmin suositus kaikille, myös niille, jotka uupuvat suurissa näyttelyissä tai valtavien museoiden käytävillä. Didrichsen on ihmisen kokoinen näyttelytila, missä vastaanottokyky ei yleensä tule vastaan. Tunnelma on intiimi ja voimaannuttava. Ja Lavosien työt upeita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti