Assyriologin pääsiäinen kului nopeasti Oulussa -- en ehtinyt edes kunnolla sulattaa tuntojani edellisen sunnuntain visiitistä Mänttään Serlachius- museoihin, etenkin Muinais-Mänttä-näyttelyn tiimoilta. Eilinen kului taasen Oulusta tuliaisina tuodun flunssan kourissa ja vasta nyt olen kotiutunut tähän kirjoja pursuavaan työhuoneeseeni.
Mistä ihmeestä on kysymys? Muinais-Mäntästä helmikuussa myös sosiaalisessa mediassa pyörineet mainostrailerit aiheuttivat etenkin museo- ja arkeologikollegoissa epäuskoista pöhinää. Miten suhtautua näyttelyyn, jota arvovaltaisen taidesäätiön museo hypettää kotisivuillaan mm. tällä tekstillä:
Sensaatio! Maailman sivilisaatio onkin Mäntästä peräisin! Gustaf-museon näyttelyssä otetaan huikea irtiotto nykyiseen historiankirjoitukseen.
Kuvissa vilahtaa kivitaulu, joka saattaa asioihin perehtymättömälle saattaa näyttää siltä, että se on kirjoitettu täyteen varhaisinta nuolenpääkirjoitusta.
Assyriologin silmissä ne ovat ennemminkin muinaiskreetalaisen lineaari-A -kirjoitussysteemin sukulaisia...
Henkilökohtaisesti minun oli helppo hyväntahtoisesti hymyillä kollegoiden paheksuviin kommentteihin -- koska olen Serlachius-museoiden johtajan Pauli Sivosen FB-kaveri, osasin jotain tämäntapaista odottaa hänen parin vuoden takaisten postaustensa perusteella. Kyseessä ei siis ole tieteellinen näyttely vaan taiteeseen rinnastettavissa oleva teos. Mäntässä käytyäni ja Muinais-Mäntän nähtyäni mieleeni palautui 1990-luvun taideilmiö, Alvar Gullichsenin Bonk Business, eli tässä suhteessa Muinais-Mänttä ei ole konseptiltaan mikään aivan uusi juttu. Akateemisen maailman on kuitenkin vaikeampaa mukautua siihen, että tieteellisestä tutkimuksesta voitaisiin vääntää taidetta.
Serlachius-museoiden oman konseptin mukaan Gustafissa kulttuuri avautuu elämysten kautta. Paljastan Muinais-Mäntästä vain tämän verran: teos ei rakennu esineiden, vaan filmin ympärille.
Muinais-Mänttä täytyy siis kokea itse. Suosittelen lämpimästi, minusta teos oli hauskasti toteutettu, kaikkia kliseitä erinomaisesti hyväksikäyttäen. Ajomatkalla kotiin mietin, että aika velikulta tuo Pauli on...
Sunnuntain aikana tuli myös todistettua se, ettei Mänttä ole liian kaukana pääkaupunkiseudulta etteikö siellä voisi pistäytyä päiväseltäänkin. Ehdittiin syödä myös lounasta Göstan erinomaisessa ravintolassa ja katsella sinne kesän jälkeen tulleet uudemmat näyttelyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti