Lapsena joulu ja etenkin jouluaatto kestivät pienen ikuisuuden. Tänään varsinkin aatto rysähtää päälle ja on ohitse ennen kuin huomaakaan. Jos voisin, pysäyttäisin ajan, ihan vain hetkeksi. Juuri nyt kun keskitalven aurinko paistaa matalalta suoraan silmiin.
Eivät olleet hurjan yltäkylläisiä 1970-luvun tapiolalaisjoulut, mutta haikeudella muistelen äitiäni, joka teki niin paljon sen eteen, että ne ovat jääneet suloisina muistoina sydämeen. Suurella lämmöllä muistan myös keväällä rajuun sairauteen menehtynyttä anoppiani, joka valmisti monet joulut, etenkin sinä vuonna kun oma äitini oli kuollut marraskuun alussa ja palasin työmatkalta vasta pari päivää ennen aattoa. Arvostan valmiita joulupöytiä, myös niitä, joita en ole itse ollut tekemässä.
Toivotan kaikille tunnelmallisia joulu- ja välipäiviä, etenkin lukurauhaa. Assyriologin perhe lähtee viikonloppuna kohti pohjoista, vetämään henkeä hiihtokeskuksen hulinaan ja erämaan hiljaisuuteen. Kuningas Mesilim odottaa villiä juoksua Kitkan jäällä, viime vuonna sää kun ei sitä sallinut.
Samat tuntemukset, joulu luikahtaa alta nopeammin kuin lapsena.
VastaaPoistaHyvää pohjoisen lomaa sinulle ja perheelle!
Me lähdemme viikonlopuksi Turkuun keskimmäisen pojan perhettä tapaamaan. Tapaamme poikien perheet erikseen muutaman päivän välein, mikä tuntuu oikein mukavalta järjestelyltä.
Hienot marmelaadisilmät siellä! ;)
Kiitos Marjatta & hauskaa kyläilyä Turussa!
PoistaHyvää joulua! Tänä vuonna ilma on huomattavasti viime vuotta ihanampi, ainakin minusta... Ja ihana kuningas Mesilim kulkee kuninkaallisessa talvitakissa.
VastaaPoistaKiitos Ellen -- olet oikeassa, viikko sitten näytti vielä siltä, että täällä etelässä olisi mustaa ja pimeää, onneksi ei ollut! Ja juu, purppura on kuninkaallinen väri :).
PoistaOliko purppura muuten kuninkaiden väri jo Assyriassa?
PoistaKyllä oli, ja paljon uusassyrialaista valtakuntaa aikaisemmin. Edesmenneen kollegani ja ystäväni Itamar Singerin artikkeli "Purple-Dyers in Lazpa" (= http://kubaba.univ-paris1.fr/recherche/antiquite/atlanta.pdf) valaisee purppurateollisuutta pronssikautisella välimerellä ja nuolenpääteksteistä tiedämme sitä kaupatun myös Mesopotamiaan. Purppura ei siis ollut rautakautisten foinikialaisten keksintö, vaikka he omana aikanaan olivatkin kuuluisia purppuravärin tuottajia.
PoistaSuloista joulun aikaa teille ja matkaa pohjoiseen. Kuulostaa houkuttelevalta. Minullakin oli tänä vuonna ilo istua valmiiseen joulupöytään ja vieläpä vanhassa maalaistalossa. Oli ihan mielettömän mukavaa, helppoa ja tunnelmallista.
VastaaPoistaKiitos Pirkko -- Kuusamoon on pitkä ajomatka, mutta kyllä sen luonnossa on paljon lumoavaa, vaikka henkilökohtaisesti suuntaisin kyllä tähän aikaan vuodesta eri ilmansuuntaan. Mutta tähtikirkas järvenjäällä on jotain niin sanomattoman kaunista...
PoistaTänä vuonna valmistin joulupöydän muille. Teen sen tosi mielelläni eikä ihan joka vuosi tarvitse.
Joulun tunnelma on niin ladattu ja vaikea. Työstressin jyllätessä, pysähtyminen on vaikeaa mutta onneksi lapset velvoittavat siihen. Pysähtyminen tuo myös taimmat ajatukset kuuluville, joten eipä ihme, että joulu tuo myös surun ja jopa ahdingon. On silti tärkeä pysähtyä, uskon.
VastaaPoistaAivan Bleue, jouluun tiivistyy kaikki menneet joulut ja niiden muistot. Joulu on hurja sekoitus lasten aitoa jännitystä, iloa ja riemua ja kaikkea sitä, mitä aikuiset yrittävät olla näyttämättä ettei lasten iloa pilattaisi. Mutta kyllä se lasten ilo tarttuu myös aikuiseen, siinä piilee puolestaan joulun taika...
PoistaVoi ihana kuningas Mesilim! Toivottavasti teillä on ollut oikein mukava ja leppoisa joulu pohjoisessa, ja toivottavasti hänen armonsa on päässyt jäälle juoksemaan. :)
VastaaPoistaValoa vuoden viimeisiin päiviin! <3
Kiitos Sara, emme viettäneet joulua pohjoisessa vaan ajoimme tänne vasta viikonloppuna. Jäälle pääsemme toivottavasti huomenna kun vaihdamme majapaikkaa täältä hiihtomökiltä sille toiselle:
PoistaMenestystä ja Onnea uudelle vuodelle!
Oih mikä ihana vihreäkuula tyyppi!Hyvää uutta vuotta sinulle ja lämpimästi tervetuloa taivaantuuliin :D uunini meni kiinni joten mamma liikkuu uusissa tuulissa.
VastaaPoistamaria
Kiitos Maria -- vihreäkuulatyyppi on rakas empaattinen pikkutaiteilijani :). Onnelista uutta vuotta myös Sinulle ja perheellesi, varmasti tulen pistäytymään taivaantuulissa!
Poista