Kirjaähkyä, listoja ja kaukokaipuuta.

Viime viikonloppuna oli isänpäivä, assyriologi ei millään kerennyt postaamaan. Päivät pimenevät pimenemistään ja viikkokin vierähti niin vauhdilla, että vaikka mielessä pyörivät kaikenlaiset aiheet niin tässä kirjoituspöydän ääressä istuessa ei niitä kuitenkaan ollut aikaa tekstiksi asti muotoilla. Näin käy aina silloin kun tuntuu, että ympärillä on kenties liikaakin mielenkiintoisia kirjoja, ei oikein tiedä mihin tarttua seuraavaksi. Ja kun vielä lisäksi saa lahjana Saksasta lähetetyn näyttelykatalogin, alkaa rinnassa kummasti sykyttämään kaukokaipuu -- Lontoon matkastakin on jo melkein kuukausi...

Olen myös matkustanut Riikka Pelon romaanin Jokapäiväinen elämämme (Teos 2013) mukana pääasiassa Venäjälle, aikaan ennen toista maailmansotaa ja hieman sen aikanakin. Hulluilta päiviltä ostin kappaleeni seitsemällä eurolla ja nautin kirjasta koko rahan edestä. Sirpa Kähkösen Graniittimies (Otava 2014) pääsee varmasti joululahjalistalleni, siinä aika ja paikka kuulostavat aika samoilta kuin Pelon teoksessa, odotankin siis mielenkiinnolla löytyykö yhtäläisyyksiä ja kummasta pidän sitten enemmän. 

Nyt kun meneillään oleva kurssini käsittelee muinaisen Lähi-idän savitaulukokoelmia, kiinnitän entistä enemmän huomiotani meitä joka puolella ympäröiviin listoihin. Laadimme tänä päivänä alituiseen mitä erilaisimpia listoja ja toiset tekevät niistä myös taidetta, kuten Riiko Sakkinen. Sakkisen listataidetta oli esillä viime kesänä Serlachiuksen taidemuseossa Superpop -näyttelyssä. Useat myös tunnustavat rakastavansa niitä (-- tähän en laita nyt yhtään linkkiä sillä googlaamalla "rakastan listoja" pääsette heti puolentusinaa blogia ym., joissa tämä tunnustus tehdään). Harva meistä tulee ajatelleeksi sitä, että listoja on laadittu aina kirjoitustaidon synnystä alkaen ja voisi miltei sanoa, että listat ovat yksi vahvimpia ja näkyvimpiä länsimaisen kulttuurin ilmiöitä, joilla on suora ja katkeamaton jatkumo muinaisesta Mesopotamiasta meille. Jokin pakottava tarve meillä on jäsentää maailmaa ja elämäämme listojen muodossa.

Yksityiskohta Riiko Sakkisen työstä, Makeimmet tyttöbändit 1976 (2013), Taiteilijan omistuksessa

Kuten mekin, muinaiset mesopotamialaiset listasivat oikeastaan ihan kaikkea. Yleistajuista teosta "listatieteestä" ei tietääkseni ole kirjoitettu, kuuluisimpia lienevät kuitenkin erilaiset kuningaslistat, kuten tämä.

Lista sumerilaisista kuninkaista, nk. Weld-Blundell prisma, Ashmolean Museum, n. 1750 eaa. Kuvalähde: Cdliwiki

Antiikin aikana suosittuja olivat etenkin listat seitsemästä ihmeestä, niitä oli monia eri versioita ja ne muuttuivat vuosisatojen myötä. 1930-luvun Yrjö Karilaan (1891-1982) Pikkujättiläisessä listattiin myös uuden ajan seitsemän ihmettä.

Ja sitten viime viikolla saapuneeseen kirjalahjaan: rakkaalta ystävältä sain näyttelykatalogin Bonnissa paraikaa esillä olevaan näyttelyyn Abenteuer Orient. Max von Oppenheim und seine Entdeckung des Tell Halaf, esillä ensi vuoden elokuuhun asti. 

Von Oppenheimin (1860-1946) elämästä voisi tehdä useammankin romaanin ja elokuvan, hän oli diplomaatti, tutkimusmatkailija ja sitten hänestä tuli myös arkeologi, löydettyään Pohjois-Syyriasta rauniokummun ja vertaansa vailla olevaa veistostaidetta. Von Oppenheimilla oli Berliinissä osalle veistoksia oma yksityismuseo, joka tuhoutui toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa. Saksan yhdistyminen mahdollisti sen, että Itä-Berliinissä varastoidut veistosfragmentit restauroitiin ja ensimmäisen kerran ne olivat esillä Berliinissä muutama vuosi sitten. Samaan aikaan esillä oli niinikään von Oppenheimin valokuvia, joita voi selailla ja ihailla myös täällä. Miehellä oli satumainen, joskin traaginenkin elämä ja hänen valokuviensa avulla voi tehdä matkoja Orienttiin, jota ei enää ole.

Tämän viikonlopun aikana sydämessäni on alkanut itää suunnitelman siemen, että jos vaikka jo ennen joulua lähtisin Bonniin näyttelyä katsomaan...