Inspiraatiohaaste: kolme inspiroivaa blogia

Hm, kun sunnuntai-iltapäivänä väännän kuumeisesti viime talvena Firenzessä pitämääni esitelmää julkaisukuntoon, mieleni on täynnä jumalkuvia ja hallitsijapatsaita ja muinaisuuden äänet pyörivät päässäni, räpsähtää sähköpostiin haaste Marjatalta. Tässä haasteessa listataan inspiroivia blogeja, kappalemäärä on kolme ja listaamalla kolme omaa inspiraation lähdettäsi haastat samalla niiden blogien pitäjät mukaan.

Kun runsas vuosi sitten aloitin bloggaamisen, en ollut varautunut kahteen asiaan: blogimaailman yhteisöllisyyteen ja keskutelevuuteen enkä tällaisiin mahdollisiin haasteisiin. En ollut seurannut juurikaan muita blogeja, mutta pian huomasin sen, että maailmani avartui kun aloin tätä harrastamaan. Huomasin myös sen kuinka mukavaa on aina välillä kommentoida toisten postauksia ja saada kommentteja omiinsa. Enimmäkseen vierailen kirjablogeissa, koska assyriologin elämä ON täynnä kirjoja, mutta minua kiehtovat myös suuresti kuvallinen dokumentaatio. Itsekin harrastan kuvia, vaikka kuvaankin omalla kömpelöllä ja epäammattimaisella tavallani. Opettelen vasta. Ja lukijani ovat tietysti huomanneet, että usein postaan kirjoista, niiden keskellä kun elän, vaikka kirjabloggariksi minua on vaikeaa lokeroida...

Kirjoitan blogiani suomeksi, koska toivon nimenomaan suomalaisia lukijoita. Iloitsen kuitenkin siitä, että postauksiani luetaan yllättävän ahkerasti myös muualla maailmassa -- osa näyttää olevan kansainvälistä tuttava-ystävä-kollegapiiriäni, joskaan kaikki käynnit eivät selity sillä. Myös Suomessa  kohderyhmäni on enemmänkin "ei-itsebloggaavat" lukijat, mutta silti osallistun mielelläni keskusteluun silloin kun tunnen, että minulla on jotain kontribuoitavaa.

Ja sitten niihin blogeihin, jotka inspiroivat minua: Marjatan oman blogin olisin listannut ensimmäiseksi -- me huomasimme joskus kauan sitten, että hän oli opettajauransa alussa opettanut kansakoulussa, jossa minä kävin (tosin ei minua :) ). Marjatta on reseptiivinen lukija, jolla on aina omia huomioita, pintaliitoa on hänen postauksistaan turha etsiä. Viime aikoina sairaudet ovat varjostaneet hänen elämäänsä, mutta niihin on suhtauduttu ihailtavalla elämänmyönteisyydellä.

Sekä visuaalisuudeltaan että sanalliselta anniltaan ehdottomiin huippuihin nousee runoilija Pirkko Soinisen Tuulen naapurina -blogi. Kuvat ja tekstit ovat runollisia, häkellyttävän kauniita. Vierailkaa siellä, elämys on joka kerta taivaallisen voimaannuttava. Pirkon postaukset puhuvat välittömästi omasta puolestaan, niitä ei tarvitse tässä lähteä sen enempää kuvaamaan.

Kirjablogeista on vaikeampi valita ehdotonta suosikkia. Käyn säännöllisesti useissa, mutta toisaalla luen aika vähän sellaista juuri sillä hetkellä uusinta, keskustelun keskipisteessä olevaa suomalaista kaunokirjallisuutta, johon moni blogisti keskittyy. Niiden avulla pysyn hyvin perillä siitä, mistä puhutaan ja toisinaan saatan lukeakin jonkin uutuuden, kuitenkin vasta kohtuullisella viiveellä :). Virkistävän erilainen on Jokken kirjanurkka. Jokke lukee kirjoja omassa tahdissaan, nostaa esille kauan unohduksiin vaipuneita helmiä, kertoo lukemastaan äärimmäisen tarkasti ja analyyttisesti. Hän kirjoittaa myös pitkiä ja analyyttisiä postauksia. Jokke pohtii, ihmettelee ja ihmettelee usein myös "ääneen" jos ei mielestään ole ymmärtänyt jotain. Jokke on äärimmäisen sivistynyt persoona ja minä ihailen häntä suunnattomasti.

Mutta niin se vain on, että kaikkea ei voi elämässä saada -- tämän Kerkenesin pyhän koiranpennun kleopatransilmineen olisin mieluusti napannut mukaani viime syyskuussa jos vain olisin voinut (neiti oli sellainen riiviö ja puri ihmisiä kinttuihin että se olisi kaivannut hieman koulutusta...). Kaikkea ei voi eikä ehdi myöskään lukea, valitettavasti. Siksi jätän nimeämättä ja haastamatta kolmannen blogin, nyt on aika vain postata tämä ja jatkaa muiden kirjallisten töiden parissa.

Kuningas Mesilim, romanialainen rescue-koira, on sulostuttanut ja rikastuttanut perheeni elämää jo vuoden. Carpe diem.