Sunnuntai, ensimmäinen kesäkuuta. Assyriologi ihmettelee mihin kevät katosi, vaikka toisaalta tietääkin sen kuluneen matkojen ohessa anoppilassa Oulussa, pendolinossa Helsingin ja Oulun välillä, kahden sairaalan käytävillä ja huoneissa. Kuningas Mesilim on tyytyväinen, koska emäntä taitaa nyt ensi viikonloppua lukuunottamatta pysytellä muutaman kuukauden hänen lähettyvillään, eli kesän matkoille koiruus pääsee mukaan (vaikka seuraava matka Turkkiin onkin jo suunnitteilla). Ja ehkä väsymyskin pikku hiljaa pyyhkiytyy pois kasvoilta.
Pari päivää olemme kulkeneet tuttuja kävelyreittejämme. Perjantain sykähdyttävä kokemus oli rannan vanha omenapuu, joka vuosi sitten tuotti vain pari hassua kukkaa. Nyt se oli innostunut kukkimaan hulvattomasti.
Kirjoja olen lukenut harvakseltaan, aika ja keskittymiskyky ovat olleet kortilla, ja kirjoistakin vain harva on sellainen, josta innostuisin postaamaan. Yritin kovasti antaa Alice Munron novellikokoelmalle Kallis elämä (Dear Life, käännös Kristiina Rikman, Tammi 2013) mahdollisuuden, mutta jälleen kerran minun oli todettava, että lyhyet kertomukset eivät vain jostain syystä sovi lukijaluonteelleni. Lisäksi kertomuksessa Admundsen (s. 35-71) minulla oli tunne, että kaksi henkilönnimeä (Katy ja Mary) menivät iloisesti sekaisin, mutta saattaa tietysti olla, että lukemiseni herpaantui enkä oikeasti tajunnut jutusta juuri mitään. Olen myös erittäin huono lukemaan käännöksiä, teen sitä tätä nykyä ani harvoin -- on mahdollista, että Munron kauniiksi kehuttu kieli olisi puhutellut minua alkukielellä enemmän. Tänä keväänä olen lukenut yhden toisen englannista suomeksi käännetyn romaanin ja sain sen jopa luettua loppuun. Yritän postata siitä(kin) tässä kesän aikana.
Myös romaanien kiinnostavuus on minulla erittäin usein riippuvainen myös siitä miljööstä ja aikakaudesta minne tarina sijoittuu. Munron kanadalaismaisemat eivät kiehdo minua, kaikki eurooppalaiset, lähi-itäläiset ja turkkilaiset paikat sen sijaan sitäkin enemmän. Istuessani vaikkapa bussi- ja lentoasemilla, kulkiessani kujilla ja toreilla näen ihmisiä, joille pääni alkaa heti keksiä elämänkohtaloita ja kummallisia sattumuksia. Miksi yllä olevan kuvan turbaanipäinen herra oli Gaziantepessä astumassa lentokoneeseen?
Opiskelijaekskursion iloja oli nähdä oman opiskelijan innostuneisuus omaa tutkimusaihettaan kohtaan. Koko ryhmä oli motivoitunut ja reipas, tiukasta aikataulusta huolimatta. Tietääkö kukaan muuten romaania, jossa ollaan opiskelijoiden kanssa opintomatkalla? Vinkkejä otetaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti