Monet Suomessa ja muualla olivat huolissaan siitä, onko Turkkiin matkustaminen tällä hetkellä järkevää ja turvallista. Pieni ryhmämme kohtasi Turkissa vanhan ystävällisyyden. Mikäli mahdollista, olivat ihmiset entistä sydämellisempiä ja avuliaampia. Kaikkialla oli rauhallista. Kaikissa museoissa olimme miltei ainoat kävijät, tunnelma oli haikean melankolinen. Tämä kaunis maa kaipaisi matkailijoita näkemään ja kokemaan, sen ihmiset tahtovat tehdä matkasta ainutlaatuisen.
Elämä on viime aikoina vetänyt monella tavalla sanattomaksi. Tunteet ja ajatukset eivät järjesty loogisiksi lauseiksi. Nyt en pysty muuta kuin laittamaan tähän muutaman kissakuvan Tarsuksesta, Pyhän Paavalin kirkolta.
Eilen lauantaina oli liki neljänkymmenen asteen helle. Meren läheisyys tekee ilmasta kostean ja hiki valuu paksuina noroina kasvoilla. Nämä kissat tietävät miten tällaisella helteellä käyttäydytään.
Huomenna siirryn täältä Adanasta vuorten yli keskiylängölle. Tabal odottaa. Toivottavasti sanainen arkkuni aukeaa jälleen.
On todella ikävää että Turkissa on ikävä tilanne nyt. Ihmiset siellä elävät turismista paljonkin ja varmasti arvostavat tulijoita. Aina kärsii se normaali porukka vallanpitäjien ahneudesta.Hyvä postaus,erilainen näkökulma.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä että ihmiset, jotka eivät tunne Turkkia ovat huolissaan ja välttävät matkustamista tänne. Suurimmassa osassa maata on kuitenkin hyvin rauhallista. Järki päässä täytyy tietty kulkea, kuten aina ja kaikkialla :).
PoistaIhanan rauhoittavia nuo kissakuvat, kaikesta huolimatta. Kissat ovat tainneet olla kautta aikojen mainio symboli...
VastaaPoista